Odotus palkitaan!

Enkä nyt tarkoita että oisin jotain isompaaki oottanu, vaan ihan rehellisesti sitä että pääsen kirjottaa tänne!
Heti aamusta päässä alko pyörii kaikkia tyhmiä kysymyksiä ja mietteitä, eikä mulla oo ikinä ketään joka niitä jaksais kuunnella, mutta nyt on onneksi tämä blogi!
Piti oikein kirjoittaa ylös niitä että muistan kaikki vielä nyttenki...

Tosiaan, aamulla ajelin taas töihin, ja kuuntelin tätä posteljoona & ystävät - ikävä biisiä. Oletteko nähneet sen musiikkivideon? Herranjumala ei niin hyvälle biisille voi tehdä niin paskaa videoa! Se ei sovi mitenkäänpäin siihen itse musiikkiin ja sanoihin? Tai jos jonku mielestä sopii ja on siihen hyvä selitys nii pliis, kertokaa!

Kjäh kjäh, mie alan päästä vauhtiin....

Seuraavaa asiaa olen myös miettinyt monesti, mutta se nousi taas pinnalle kun tuo parempi puoliskoni huomasi sipsipussissa parasta ennen- merkinnän alapuolella myös sen, mistä tilalta perunat tulee. Ja ne kyseiset perunat tuli suomalaiselta tilalta. Tästä seurasi heti mieleeni kysymys, että miksi kuiten siinä pitää sitten englanniksi lukea että minkämakuisia ne on?! Okei, onhan sour cream nyt paremman kuuloinen ku hapankerma, mutta silti. Minusta se on tosi tyhmää!

Näihin liittyen myös, en oo ikinä ajatellu että kuinka paljon tämä kyseinen hapankerma vaikuttaa siihen makuun. Olen aivan rakastunut sour cream and sweet chili sipseihin, mutta kerran ostin sitten epähuomiossa pelkkiä sweet chili sipsejä, ja ajattelin että no ei nämä nyt varmaan sen erikoisemmille maistu ku nuo minun lempparitkaan. Vielä mitä, eihän niitä voinu syödä! Aivan hirveää kuraa. Oikeastaan kaikki sipsit, missä tätä hapankermaa on, on syötäviä, olettako huomanneet?

Ylexiltä tuli tässä yks aamu kiva aamun kysymys. Piti täydentää lause "meillä on mönkijä kuussa mutta..."
No, meillä on se mönkijä siellä kuussa, mutta minä olen kohta neljä viikkoa odottanut PANKKIKORTTIA, vaikka luvattiin että korkeintaan puolitoista viikkoa menee. Elämä on ollut lievästi sanottuna hankalaa ilman sitä. No, olen mie laskut voinu maksaa mutta varpaankynsillä eläminen alkaa kyllästyttää. Sen lisäksi pitäis käyä nostaa takuuvuokraraha, ja muutenki, eikä sitä näy vieläkään. Tästä kun pääsen, menenkin suorinta tietä pankkiin ja jos sitä ei vieläkään siellä ole, pystyn vallan mainiosti elämään ilman korttiaki!

Perkeleen posti, suoraan sanottuna.

Ja huomenna pitäis vielä muuttaakki, ja kämppään ei olla mitenkään koskettu, pitäis vissiin pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan... Mikäs kiire tässä, onneksi on edelleenki tuo parempi puolisko joka hoitaa sen järjestelmällisen pakkaamisen minun puolesta, mie voin seurata vierestä ja olla työnjohtaja.

Mutta joo, eiköhän tässä ollu taas yhdelle päivälle. Alkais nyt tekkee näitä rästiin jääneitä asioita. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja.

Tämmöstä taas tänään.

-ristamariia

Tässä se nyt on kiteytettynä..

vastaus kaikkeen tyhmään, mitä olen ikinä sanonut. 

I rest my case.

kokkeillaan nyt itekki

Noniin, tätä oon miettiny iät ja ajat ja nyt sit päätin itekki kokeille; blogin kirjoittaminen!
Epäilen vahvasti et tuun suurimmaksi osaksi kirjottelee tänne aina niitä niin hauskoja Kristan mokailuja, mut onpahan (toivottavasti) enemmän lukijoita!

Ja mitäs tämmöseen nyt sitte ruukataan kirjotella? Päällimmäisenä on melkeinpä mielessä että no mitähän ne muut nyt sit ajattelee ku tänne lörpöttelee tyhjää kakkaa päivästä ja viikosta toiseen mutta mitäpä tuosta, ajatelkoot!

Itsestäni en jaksa mitään kertoa, vähän ehkä asemalle jäänyt blondi, mutta sen tulette kyllä huomaamaan ilman että minun tarttee sitä kertoa.

Aloitetaan vaikka siitä, että tänään tuli todella ihmeellinen tilanne töissä vastaan; yrität siinä tehdä lapsille ruokaa, jota et voi itse sietää ollenkaan. Miten sellaisesta ruoasta voit maistaa että no onkohan tämä nyt hyvää vai tarttisko tää lisää suolaa, ku maistuu pahalta joka tapauksessa?! No, kokki sai kuulemma elää, ja lapset kiitteli. Oon kyllä tullu siihen johtopäätökseen että opettaja vainoaa siellä nurkan takana ilkeä katse silmissään, että jos et nyt kiitä nii jälki-istuntoa tulee!

Asiasta peltikurkkuun, tajusin tänään töistä ajellessani erittäin filosofisen jutun!

Ystävä on niinkuin psykiatri. Ystävällä on vaitiolovelvollisuus, ja jos hän tätä vaitiolovelvollisuutta rikkoo, hän rikkoo ammattieliittiään. Siinä vaiheessa kun vaitiolovelvollisuus on rikottu, ystävän titteli on ihan turha, ja se voidaan ottaa häneltä pois.

Luultavasti en ole ensimmäinen joka tämän on tajunnut, mutta tällaisia sitä tulee mietittyä kun joka päivä joutuu samat reitit ajelee ees taas.

Eikhän tässä ollu ekalle kerralle ihan tarpeeksi, ja tulipahan aloitettua tämä tällainenkin, toivotaan ettei jää tähän yhteen kertaan!

Kiitos kaunis

-ristamariia