Maanantai? No way.

Yleensä maanantain tunnistaa. Mutta ei tänään. Ehei todellakaan tänään. Voi luoja kuinka ihana tämä päivä on ollut!

Minulla on ollut jonkunnäköinen luomi tai näppy otsassa koko ikäni. Minulla on aina ollut sen suhteen hirveät kriisit, kaikki kuvat menee pieleen jos se näkkyy, eli otsatukka on jees!
Nelisen kuukautta kerkesin odotella aikaa kunnes se postilaatikkoon kolahti, ja tänään kävin kyseisen palleron poistamassa!

Yritin löytää itsestäni jotain järkevää "ennen"- kuvaa, muttaku sellaista ei vain suostunut putkahtamaan esiin tuolta arkistojen kätköistä nii antaapa olla sitten. Ei tule ennen- EIKÄ jälkeen kuvaa. Paitti ehkä joskus.

Ja tosiaan, nelisen kuukautta tätä aikaa odottelin ja sattuipa vain sopivasti juuurikin tälle päivälle. Huomena meillä on töissä vihkijäiset ja sen jälkeen avoimien ovien päivä. Mahtaa olla Sodankylän isoilla kihoilla hauskaa katella meikäläistä. Plus niillä Sodankylän toivoilla jotka sitte päivemmällä ilmestyy. Mutta nyt tää on kyllä niin siisti tää haava, ei oo turvonnu yhtään eikä mittään. Pittää koputtaa puuta ja toivoa ettei se myöskään yön aikana turpoa :D

Mistä muuten tietää varmasti lempivärinsä? - Siitä, että lääkäri laittaa jopa sen väriset tikit. Elikkäs minulla on siniset tikit otsassa. Ja on mulla sininen uus ihkaoma OnePiece päällä. Pienestä sitä voi ihminen olla onnellinen. :)

Postilaatikoista puheenollen, joku perkeleen aura-auto oli sitten käyny vähän tökkäämässä meijän postilaatikkoa ja oli koko ovi lentäny helevettihin! Tai siis se missä on se avaimenreikä joka ei koskaan pakkasella aukea ja siis se loota joka suojaa postia. On enää pelkkä reikä mistä postin voi ujuttaa sisään. Mutta mitäpä sitäkään enää tekemään ku voi jättää sen nätisti lepäämään siihen kaikkien nähtäville. Hellun cdonin pelit saattaa saaha kylymää kyytiä jos ne kerkiää tulla ennenku tuota keritään korjaamaan. Kiva olla reunimmainen noissa laatikoissa! Ja vois kyllä ne aura-autokki vähän kattoa.. Soitin vuokraisännälle emännällekki ja kysyin et eikö voitais laittaa ihan normaalia postilaatikkoa ILMAN lukkoa. Ei kuulemma. Kaikkin pittää olla samanlaisia. Noh, jos taloyhtiö ei korvaa tuota rikkinäistä laatikkoa niin taijanpa nostaa metelin.

Ollappa se oma punanen peruna ja kotimaa. Vai miten se meni. Noh, jos nyt raaskis luopua tästä vanpiissistä ja pistää senki untenmaille, halia ja pusia se hengiltä. No ei silti, onhan se siltikkin VAIN vaatekappale...

Kuuttennaat hanit!

-ristamariia

Älä sinä turhia kainostele, joulu on kerran vuodessa vaan!

Kylläpä sitä meinaski aamulla puhalluttaa, ja mietin jo että nyt jää koko Rovaniemen shoppailureissu väliin, mutta pöh, nokka kohti suurta cityä!

Hellu : On se tuo Rovaniemi muuten ihan hyvä paikka, se on vaan vähän syrjässä!

No niimpä, me jotka elämme Suomen sydämessä, haluamme että kaikki on meillä heti.

Noh, elikkäs. Fiilis oli vähän semmone että menee varmaan taas siihen ettei tuu ostettua oikein yhtään mitään. Mitä kävikään..

Lattialla lahjoja yhdelle jos toisellekkin, odottavat vain paketointiaan!
Seinällä uusi rakkauteni, tuo tuikkusysteemi. Oon sitä katellu jo aikasemminki jostain lehdestä, ollu vaan niin kamalan kallis ettei oo raaskinu ostaa, mutta nyt sattu eteen ja vielä tosi halvalla nii mukaanhan se lähti! Avokin pankkikorttiin saatto palaa jäljet ku mie pääsin vauhtiin mutta ei näyttäny häntä haittaavan! Seinällä myös uudet canvastaulut! <3 Myös tällainen lasitaulu tuli ostettua. Tuo vasemmanpuoleinen tuosta. Ja avokkirakas osti mulle soodastriimin joululahjaksi. Ja jalkakylpy/jalkahieronta/pore-laitteen myös. On se ihana :)

No mutta siis, tuhlattua tuli, ja oikein olan takaa. Mutta me ei yleensä tällä tavalla innostutakkaan nii kai sitä nyt kerran vuodessa saa. Pittäähän sitä ostella myös itselle joululahjat ku ei tässä iässä enää saa muilta!

Ehkä nyt lähen siivoamaan nuo kaikki pahvilaatikot ja muovit sun muut, että näyttäs vähän asuttavammalta tää huusholli ja pääsis uuet koriste-esineet kunnolla oikeuksiinsa!

pusipusi

-ristamariia

Kaikki pieni on niin kovin söpöä ja joulupukki ON olemassa!

Siis kattokaa nyt noita minimukeja! En tosiaankaan oo mikään übermuumifani (olisin jos olis semmosia rahoja!) mutta nää oli ehottomasti semmoset mitkä oli pakko saada! Siis aivan must. Eihän noilla mitään tee, korkeintaan voit yskänlääkkeen tuosta ottaa, mutta onhan nuo niiiin äärettömän sulosia! Minimukeja, hih hih. Mutta ainahan se on niin että kaikki pieni on luokseenvetävää ja näin joulun alla ihminen hurahtaa muutenkin.

Minimuumimukit

Hurahtamisesta puheenollen, näin tänään tontun. Joojoo ihan oikean tontun! No okei, ehkä se ei nyt IHAN oikea ollu, mut aika lähellä! 

Olin töissä ihan kaikessa rauhassa syömässä aamupalaa ku kuulin et ovella on joku. Ajattelin että valion kuorma tulee ku kattelin kelloa ja aloin sit vilkuilee ovelle päin. Meinas mennä puurot ja siinä samalla lusikatki väärään kurkkuun ku sisään tepasteli tonttu. Siinä pienessä hetkessä, ehkä noin kahdessa sekunnissa, mielessä pyöri ajatus jos toinenkin. Hävettää myöntää mutta ihan pienen hetken uskoin taas joulupukkiin ja tonttuihin. Ikinä en oo menny niin monttu auki ku tänä aamuna, oli se semmonen kokemus! Kerkesin myös ajatella että hei jos se pukki nyt oikeesti on olemassa nii munhan pitää heti kirjottaa sille lahjalista ku pääsen kotiin! En oo vieläkään ihan varma oliko se aito vai ei, mutta lista jäi tekemättä.. Uni vei voiton.

Annan teille tehtävän. Tehkääs tekin lahjalista pukille. Voin kertoa et se on yllättävän hankalaa! Alappa oikeasti miettiin mitä ihan rilirili tarttisit. Eipä tuu mieleen, vai hä? Tai jos tulee, kirjoita se listaan, ja ala suunnittelemaan ja tekemään visioita miten saisit kyseisen tavaran itsellesi! 

Ja vielä yks neuvo tähän loppuun, käykää äkkiä ostamassa kaikki maholliset purkkiruoat kaupasta, ottakaa ne koiran- ja kissanruoatki, kyllä ne menee jos hätä tullee! Ku olette tän ostosreissun tehneet, erakoitukaa loppuvuodeksi kotiin. Eihän tuolla käy kaupassa enää hullukaan ku ihmiset on jo menneet sekasin koko joulusta! 

-ristamariia

Joulu sitä joulu tätä!

Mie en oo oikein päässy selvyyteen että kaveeraanko joulun kans vai saisko se painua syvimpään sanonko minne. Eilen olin vielä vahvasti hellulle toitottamassa kuinka tämä jouluhössötys on niin perseestä ku missään ei mahu ees käveleen ja liikaa ihmisiä ja paniikki iskee! Mutta tänään kun menin töihin, ja kattelin ku lapset harjotteli avoimien ovien/joulujuttujen avajaisiin jotain tonttujuttuja ja taustalla raikus Smurffien joulu-cd nii eihä siinä voinu muutako fiilistellä ja laulaa itekki hymy korvissa! Hyvä etten juossu piirileikkeihin matkaan!

No, taas tultiin toiseen ääripäähän ku lähin töistä ja menin hakemaan isoveljen joululahjaa postista. Siinä odotellessani sitten mietiskelin ja puhuin oletettavasti mielikuvituskavereilleni, koska ajatukseni olivat jotakuinkin tällaisia:

"Älkää enää IKINÄ antako minun tilata postista ennen joulua yhtään mitään, saa olla viiminen kerta ku täällä jonotan"

Tiiä sitten kelle oon ajatukseni suunnannu? Ehkä parempi ettei tiäkkään!
Ja toinen on tuo jouluruuhka! Joo'o, jouluruuhka vaikka nyt on joulukuun kolmas päivä! Jos se on jo nyt noin kamala nii taitaa olla parempi että käveleskelen töihin loppuvuojen, oli minkälaiset pakkaset tahansa, saa vaikka puukkoja sattaa mutta ehkä son parempi kävellä.

No jos vielä kerran ääripäästä toiseen... Nimittäin mikä onkaan sen ihanampaa ku ostella itselleen muille paljon lahjoja! Lähimmäisenrakkaus jnejne kyllähän te tiiätte.
No tuo itselleen livahti tuonne ku saatoin ehkä tilata itselleni ihan pikkipikkiriikkisen joululahjan. Nimittäin sinisen onepiecen! Oon niin onnesta soikiana vaikkei se vielä ees oo mulla! Khihi. Mutta oikeesti, onhan se muillekki lahjojen ostelu kivaa. Paitsi siinä vaiheessa ku joutuu miettiin päänsä puhki että mitä sille toiselle nyt ostais. Onneksi on niin helppoja nuo äidit ja veljet ja hellu että ne ossaa sanoa (ja vaativasti osaavatkin) mitä haluavat. Ja minähän ostan!

Mutta on ne tontut käyneet mulle kertoilemassa että ehkä minäki jotaki pientä saan.. Hihi. Mutta se kuulemma edellyttää sitä kilttinä olemista vähintään jouluaaton ja joulupäivän ajan. Ehkä mie ne kaks päivää jaksan.

Yritetäänpäs nyt kirjoitella tännekkin ahkerammin mutta jos muka sattuu että oon niin kamalan kiireinen ennen joulua nii ei muuutako kivat joulut kaikille! Luin muuten juttua että joku nainen oli lihonu joulun aikana (kahden, K A H D E N päivän aikana) 8 (kahdeksan!!!) kiloa, että sillä mieliin!

Tähän loppuun voisin hirveästi kehua yhtä blogia jonka löysin. Meni kuulkaas Sodankylä - Rovaniemi väli ja sama toisinkipäin niin oikeen sutjakkaasti ko koko matkat luin tätä.

Läpäläpämaa <- Käykää ihmeessä tsekkaamassa! Aivan ihana, rehellistä tekstiä, mitään kaunistelematta. Tykästyin. :)

piisändlaav.

-ristamariia

Vaikkei materia tuokkaan onnea nii oon silti aikas häpi

No okei, ei se ehkä onnea onnea tuo, mut minusta on silti ollu aika kiva päivä ja juurikin sen takia ku on tullu uuet minishortsit kottiin (oon haaveillu niistä _KAUAN), sen lisäksi tuli pilatessarjani, huomena testataan et minkäslaista se on!, ja senki lisäki ostin kaverilta muutamat vaatekappaleet ja rakastuin niihinki ja tämän kaiken päälle käväsin ostaan kaupasta graavilohta ja tekasin lohileipiä, nam että se on hyvvää ku harvoin saa!

Huomena ois taas perjantai, eipä oo aikoihin tuntunu viikko menevän näin saaterin hittaasti huhhuh.

Kävästiin muka rollossaki HULLUNA SHOPPAILEMASSA viikko sitten. Tai näin ainaski oli tarkotus. Mukaanhan ei loppupeleissä tarttunu ku neljä viinilasia, kaksi olutlasia, kaksi wunderbaumia ja veljenpojalle eka joululahja.  Mut ei sekkään kuites turha reissu ollu, ja kivahan se välissä on niinki päin että sitä jää sitä rahaa tilille eikä kaikki aina mee.

Piti pistää kaverille viestiä ko meinasin unohtaa että mitä järkevää taas mietin tuossa päivällä! Tässä se tulee, valmistautukaa taas miettimään että miksi kuiten tuo nainen ajattelee tuommosta!

Miksi ihmiselle tulee kahdet hampaat? Tai silleen. Aika typerää. Eihän meille tuu kahtia luitakaan. Tai kahtia hiuksia? Sehän se oliski ku just jossain pahimmassa teini-iässä yhtäkkiä lähtis hiukset päästä. khih. Mutta miettikääs sitä! No on siihen oikiasti varmaan joku ihan hyväki selitys, mutta en halua pilata miettimiseniloani sillä että ottaisin selvää!

Eipä taas sen ihmeempiä. Tässähän tää rullaa, ja mie yritän pysyä mukana!

siijaaleiterallikeiter!

-ristamariia

Goooood morning!

Paitti et en kyl tiiä mitä hyvää tässäki aamussa taas muka on..
Jostain syystä musta on tullu aivan järettömän väsyny. Hellulla on kyl iltavuoroviikko et se saattaa vähän vaikuttaa mut emmä näin väsyny ollu ku tää viimeksi oli! Eilen meinasin nukkua pommiin, työt alkaa puol 8 nii meikäläinen herää 7.06, ja tänää tuntu et kello soi ja se soi ja se soi ennenku jaksoin nousta :D

Onneksi kohta on taas viikonloppu ja saa vain olla! Pötkötellä, maata, nukkua, AH <3

Ollaan muuten hellun kans huonoja shoppailijoita.. Lähettiin lauantaina rolloon että kerranki jos sais ostettua jotain ku on vähän ylimääräistä nii mitä sitä tyhyjää! Pihiys iskee. :D ostettiin kuites viinilaseja ja olutlaseja ja wunderbaum! Haha :D

Eipä minun elämään taas muuta, piti käyä vaan tämmöne aamullinen kirjotus laittamassa ettettä ihan luule et oon unohtanu teijät!

puss

-ristamariia

Ystävien arvo, mitä se on ja missä menee raja?

Huhhuh kylläpä sitä on viime päivinä taas sattunu ja tapahtunu.
Ei oo tännekkään kerinny oikein mitään kirjottelee ku on ollu vaan työ, sali, sali, työ, nukkuminen, työ, sali. Huhhuh en ois ikinä uskonu et tuun joskus sanomaan et oon KIIREINEN IHMINEN! Mut miepä oon!

Mut tosiaan nyt ois taas pää niin sekasin ja niska täynnä paskaa ja koko kroppa muutenki aivan kujalla et oli pakko päästä vähän purkaan ajatuksia.

Tuossa vimoset pari tuntia on pyöriny mielessä eräs kysymys. Ajatellaan että on ihmiset A, B ja C. A ja B ovat omasta mielestään samanarvoisia tälle C- ihmiselle, mutta kun nämä A ja B tekee virheen henkilölle C, C tekeekin radikaaleja ratkaisuja A:n suhteen, ja B:n kanssa mietitään vielä. Eli loppupeleissä A ja B eivät olleetkaan samanarvoisia vaikka näin luultiin. Miksihän ystäviä pistetään tällä tavalla eri arvoon?

Onhan minulla itsellänikin yksi paras kaveri ylitse muiden. Tai kaksi oikeastaan. Mutta silti.

Ja tosiaan kolmen viime päivän aikana olen saanut niskaani niin paljon paskaa ettei oo tosikaan. Ja minun raja ylittyi eilen. Ja hauskinta tässä on se että kun en ole edes tehnyt mitään. Siis ainakaan tälle ihmiselle jolta saan paskaa niskaani aivan älyttömästi. Niin silti hänellä on varaa tulla arvostelemaan minun elämää ja haukkumaan minun poikaystävää. Noh, jokainen taplaa tyylillään. Onneksi minulla on tämä jonne voin kirjoittaa ja purkautua. Olen kyllä saanut parille ystävällekin purkautua ihan nokko mut on se kiva saaha ajatuksia näin nähtäväksi. Tai mulle nyt on ihan sama ketä tämän näkkee mutta siis silleen, että se on konkreettisesti esillä. Olipa hankala sana, konkreettinen?! :D Khihi.

Muuten elämä on kyllä tosi mallillaan. Kuten juuri sanoin, ei oo ku työ, elämä, sali ja parempi puolisko, nii eipä jää oikein mitään kerrottavaa.

Paitsi et eilen saatiin kaverin kans omat kunto-ohjelmat ja tänään oli sit eka kerta sen kans. Ja me ku luultiin et ollaan oltu muka ahkeriaki salilla, ja paskat. Voin kertoa että huomena ollaan kipeitä. Mut onneksi on semmonen ohjelma joka on kahdelle päivälle ja molemmat päivät keskittyy eri kehon osiin, eli vaikka olisi kuinka kipeä edellisen treenin jäljiltä niin sei vaikuta seuraavaan treeniin mitenkään ;) kikakika!

Hirvee vauvakuumekki on, jestas!

Hitto ku ois niin kivoja kuvia tupareista, muttako sattuu kaikki olemaan toisella konneella ja oon jo niin yliväsyny että en kyllä mitenkään jaksa alkaa säätää niitä tähän tekstiin. Huhhuh.

Mutta minäpä alan odottelemaan karjun kotiin ja vetäydyn talviunille!

Oli mukava avautua

-ristamariia

kaikella on tarkoituksensa, aina!

Olen aina kaikille hokenut että kaikella on joku tarkoitus, ja nyt sitte tajusin että näinhän se on!

Kokkipuolen ykkösvuonna mulle tuli tosi paljon poissaoloja, ja korvasin niitä sitten kakkosvuojen kesällä olemalla kesätöissä Sodankylän terveyskeskuksen keittiöllä. Ku työt siellä loppu, minut soitettiin vielä viikoksi oikeisiin töihin.
Seuraavana kesänä kun valmistuin, olin siellä sitten koko kesän keittiöapulaisena, ja kun ne hommat loppui, menin viideksi viikoksi Vaalajärven koululle keittäjäksi, eli siirryin työpaikasta seuraavaan talon sisäisesti.
Tänään sitten mulle soitettiin taas talon sisältä että voinko tulla töihin ku tarvittas, minkäännäköstä hakemusta en laittanut.

Eli sillä, että mulle tuli ykkösvuonna paljon poissaoloja, oli paljonki tarkoitusta! Ilman sitä en ois ikinä päässyt "sisäpiiriin", eikä mulle noin vain soiteltais että nyt ois työpaikka tarjolla.

Kaikesta huonosta seuraa aina jotaki hyvää. :)

-ristamariia

hehkutusteksti!

Nyt on ihan pakko hehkuttaa!
Tuli aikas kiva soitto tänään kunnasta.

"Oletko tällä hetkellä työelämässä?"
"No joo tavallaan"
"Ai, no pääsisitkö meille töihin tuohon uudelle päiväkodille?"

Ei taieta kovin monelle tyvärelle soitella että ois töitä tarjolla! Ja vielä vasta valmistuneelle. Hihi.

Oon NIIN ilonen et voisin hyppiä kattoon! Torstaina sit alkais uus jopi, en malttais oottaa.

-ristamariia

tästä se lähtee!

perheemme uusimmat jäsenet!

Mahtavaa!

Niin kertakaikkisen mahtavaa vieläkin. Ei jääny salireeni onneksi siihen yhteen kertaan. Huomena taas, ja voi jestas sitä fiilistä mikä on jokaisen salilla käynnin jälkeen! Odotin kauhuissani et kuinkahan sitä rupeaa ärsyttään kerta kerralta enemmän ku sieltä lähtee, tai sinne menee, mut ei onneksi, ei mitään sinnepäinkään. Kerta kerralta vaan parempi fiilis ja ku tietää et vaikkei heti mitään tuloksia saakkaan, muttaku vaan jaksaa käydä nii pikkuhiljaa! Ihan loistavaa.

Sen kunniaksi eksyinkin sitten eilen kahdelle vaatesivustolle ja tilasin hulluna vaatteita. Minähän tunnetusti olen ihminen joka ei ikinä osta itselleen mitään uutta, noh, semmonen loppu eilen! Nyt innolla oottelen et miten ne soppii :)

Ja tännään tuli fitnesstukun paketti, eli oon vieläki enemmän innoissani mitä aikasemmin! Elämä on huippua.

Enää ei edes ärsytä kelan toiminta. Vaikkei vieläkään mitään päätöksiä oo tullu eikä mitään kuulunu, mut eikhän neki asiat selvene ajallaan. :)

Muutenki, tuntuu et kaikki on niin hyvin. Paitsi tietty yhtä asiaa ootan enemmän ku mitään muuta, mut sitä en itse voi mitenkään jouduttaa. Mut sitäkään ei pidä yrittämällä yrittää tai ressaamalla ressata, sillon saa varmasti oottaa ikuisuuden. Eli sitäkin ootellaan ku lapsi joulua, pilke silmäkulmassa!

Sitten ootan myös sitä et näen minun naisia pitkästä aikaa. Hihi. Hirveesti kaikkea odottamisen arvoista! Se tekeekin tästä elämästä niin älyttömän mahtavaa, kun on jotain jota odottaa. Tajusin just ettei se odottaminen oo ollenkaan kamalaa. Vaikka kuinka miettis et menispä kello nopeampaa jne, mut loppupeleissä se odottamisen riemu, ja se, ku viimein se tapahtuu mitä on odottanu, nii ei oo mitään parempaa! Tietää ettei oo odottanu turhaan.

Sitten tietenki jos turhaan joutuu odottaa nii se on perseestä.

Mie lähen hakkeen sitä fitnesstukun pakettia ja nauttimaan elämästä!

Love U

-ristamariia

yöllisiä mietteitä.

Mietin tuossa eilen illalla et kukahan on keksiny sen äänen mikä pitää päästää ku pussaa? *muisk* :D Oon monesti kokeillu pussata vaan sillee ilman mitään ääntä ja sehän on ihan perseestä. Ei minkäänlaista tunnetta eikä mittää, pelkkä tuikkaus. Onkohan ihan aina pussailtu sillee että tuo muiske päättää sen?

En tiiä, kuhan mietiskelen vain..

-ristamariia

bisnesidea!

Ajattelin patentoida uusimman ideani! Kuvitelkaa kuinka näppärät ois salille semmoset johottomat nappikuulokkeet? Ei tarttis menettää hermojaan johtojen kans vaan jonku bluutuutin kautta laittais musiikin kuulumaan näistä johottomista nappiksista? Olenpa minä fiksu!

uusia tuulia!

Mulla on ihan mielettömän hyvä fiilis! Aloitan aamuni tällä vaikka kello on vasta 6.08, tunti sitten heräsin tekemään hellulle ruokaa ja tuossa kasin aikoihin lähtiä käymään aamulenkillä ja samalla hoitelemassa asioita.
Tänään alamme käydä ystäväni kanssa salilla, ja tämän takia vierailin fitnesstukun sivuilla.

Fitnesstukusta tilasin tällaisen, eikä mulla oo mitään hajua toimiiko tuo tai edes että miten sen pitäisi toimia, mutta motivaationi ainakin pääsi ihan uusiin ulottuvuuksiin!

Myös ruokavalioon pitäisi tehdä jonkunlaisia muutoksia. Ei nyt suuria, koska me muutenkin syödään omasta mielestäni aika "terveellisesti", mutta ruoka-ajat voisi jaksottaa vähän paremmin.

AAAAAWW luoja kuinka voi tosiaan ihmisellä heti aamusta hymyilyttää näin paljon!

 Jos jollain on jotain hyviä "terveyspirtelön" ohjeita, mulle voi niitä kertoa, koska jos oikein olen ymmärtänyt, sellainen vie nälkää tosi hyvin, mutta ähkyä ei tuu.

Oli varmaan tosi fiksu idea laittaa eilen tekokynnet vaikka ties että tänään lähetään salille, mutta minkäs teet!

Nauroin muuten eilen hellulle, että siellähän minua kaks päätä pidemmät karjut tekee tietä, ku meikäläinen menee salille, kaivaa treenikassista jotain proteiineja ja alkaa sheikkerillä sekottaa itelle terveyspirtelöä ennen treeniä... :D huhhuh! Kaikkea sitä tuleeki ostettua. Mut on aivan ihana ajatella et tässä alkaa oikeasti tekkee itelle jotain ja pääsis ehkä kuntoonki ja kehtais käyttää semmosia vaatteita mitä haluaa. Mulla on kaapissa piilossa yks ihana vartalonmyötäinen sininen "mekko", ja se sopii mulle ku nyrkki silmään, kunhan saan muutaman kilon painosta pois.

Emmie jaksa enempää lärpättää, ihanaa aamua ja päivää kaikille, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

puss

-ristamariia

oliko meillä mukavaa vai mukavaa?

Kylläpä harmittaa ku kamera jäi kotia viikonloppuna!

Mutta siis, viikonloppuhan oli mitä mainioin. Okei, myönnän, jännitti vähäsen että mitä lauantaista tulee kun mukana oli yksi tyväri jonka kanssa välit olivat vähän kyseenalaiset, mutta jännitinpäs ehkä _hieman turhaan! Tämän tyvären kanssa vietin vissiin melkein eniten aikaa baarissa ja olihan meillä kivaa! Ainaki muistaakseni... Hihi. Mutta onhan nuo reissut rankkoja. Pieniä minilomia.

Kävästiin me syömässäki! Oli herkkua naminami. :) Te kurjat luulitte kuitenki että juopoteltu siellä vain ollaan, mutta hei älkää tuomitko! Tai saa vähän tuomita, mutta ei paljoa. Ja pääasiahan oli että hauskaa riitti!

~ Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, onneksi sain olla mukana! ~

Mutta asiasta taas huonekasveihin, näin viime yönä jo unta blogistani! En tiiä mikä se kokonaisuudessaan oli se juttu, mut joku ruotsalainen tuntematon mies vaan sano mulle että "hei sie oot se tyttö joka pitää sitä jäädään yhdessä asemalle- blogia! Mieki seuraan sitä, sitä sun blogia seuraa ainaki jo VIIS!"
Ja mie olin ihan nolona siinä unessa.. Huhhuh kaikkea sitä :D

Mietin eilen taas yhtä asiaa. Kävin kaupassa ja siellä oli se juttu et kaikilta jotka näyttävät alle 23- vuotiailta, kysytään henkkarit. Miksi just 23? Miksei 22? Tai 24? Kuka sen on päättäny et pitää olla just alle 23 vuotiaan näkönen et kysytään henkkarit? Ja minkänäköinen on tasan 23 vuotias? Minkänäköinen on 24- vuotias, et siltä ei sitte tartte enää kysyä jos näyttää vanhemmalta ku se? Entä jos on 17- vuotias joka näyttää tosi vanhalta? Huhhuh en tiiä. :D

Nyt ajattelin mennä ja tilata pari Juoppohullun päiväkirjaa, vaippaihottumaa ja myrkku-vuodet. Oon luultavasti lukenu molemmat jo sataan kertaan, muttaku ne vaan on niin parhaita! Jopa hellu lukkee näitä ihan innoissaan. Ja kuinka monesti kirjalle saa nauraa vedet silmissä? Ei kovin usein, mut näille saa! Ihan parasta.

Eipä mulla muuta, palataan astialle :)

-ristamariia

Uraunelmia ja pokemoneja

Minut hyväksyttiin juuri äsken Otavaopiston nettilukioon. En tiedä olenko innoissani vai peloissani. Ehkä molempia. Mutta urahaaveena mulla on ollut niin kauan kuin muistan niin psykiatri tai psykologi. Rakastan ihmisten auttamista ja olen todella hyvä kuuntelemaan ihmisten ongelmia, ja osaan myös auttaa aika hyvin!

Oma elämäni ei todellakaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Eheei sinne päinkään. Mutta kaikesta ollaan selvitty ja tässä ollaan. Oman elämäni kulku onkin varmaan suurin syy siihen miksi haluaisin juuri tällaiseen ammattiin.

Mutta onhan se hankalaa jos joskus meinaa psykiatriksi päästä! Miksei voi olla niinku jossain pokemoneissa että jos sulla on joku erityistaito nii sitä ei sitte tartte enää erikseen opiskella? Jos sitä tuon ylioppilaslakin joskus saa nii sit pitäis vielä jaksaa mennä vissiin yliopistoon että voi ees vähän haaveilla tuosta psykiatrin urasta? Haluan olla pokemon. Haluan!

Noh, ei se auta ku alkaa tekemään päätöksiä että mitenkäs tästä eteenpäin. Kyllä mie tuon lukion nyt käyn, ja toivon että tää mun uraunelma jaksaa kantaa minua niin kauan että jaksaisin myös käydä sen yliopiston ja pääsisin oikeasti ammattiin mitä rakastan.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai tuntemuksia tällä hetkellä? Joillekkihan on helppoa jos tietävät jo unelma-ammattinsa ja siihen ei välttämättä tarvitse kaikenmaailman kouluja käydä. Pelkkä ammattikoulukin joskus riittää. Mutta ei kaikilla. Miksi, oi miksi minun alitajunta ja mieleni haluaa juuri psykiatriksi. No, sitä minä en tiedä, mutta ei se auta kun alkaa opiskelemaan!

Jos opiskelusta sais hirviästi rahaa, nii kaikki varmaan opiskelis ja vielä ihan innokkaastikin. Mutta kun ei niin ei. Eikhän tämä tästä.

Sitäpaitsi, pokemonina pääsis aina palloon piiloon ku maailma potkis päähän.

-ristamariia

Jos nyt pieni teksti ennen ihanaa viikonloppua :)

No mutta haudihau ihanaiset! 

Tiesittekö että huomena on perjantai?! MAHTAVAA! 

Minäpäs lähden juhlimaan kahden ihanaisen ystäväni synttäreitä. Minun mielestä on ihanaa että nykypäivänä jaksetaan vielä nähdä vaivaa ystävien juhlapäivien eteen. Vaikka mie oon kyllä ite tosi huono semmosissa eikä mulla ikinä ole rahaakaan mutta minun ystävät on kuitenki maailman ihanimpia.

Vietin itse synttäreitä tuossa huhtikuussa, ja oli ehkä maailman ihanimmat juhlat! Ei nyt varmaan kovin monen mielestä mitenkään erikoista, mutta mulle se kaikki oli luksusta, ku ei kukaan koskaan tee mitään kivaa mulle.

Eli minun ihana paras kaverini varasi (hihi, kirjotin eka et varasti, vahva nainen mulla!) pöydän Doriksesta, ja baarimikko tarjos mulle shotin ja paukun. Ystäväni kertoi ettei hän ikinä ole saanut ilmaisia synttäripaukkuja muuta kuin 18- vuotta täyttäneelle, mutta jostain kumman syystä minä sain! Ja vielä kaks alkoholijuomaa, oli kiva baarimikko! Shotti oli vielä niin ihana että itkin! Oli baarimikko kivasti kermavaaholla piirtäny syrämmen siihen. Voiku oisin tajunnu ottaa kuvan mutta enhän mie. Kattoivat ystäväni ja baarimikko vähän pitkään ku kyyneleiden seasta sain vaan soperrettua että "muttaku ei kukaan oo ikinä tehny mulle mitään tämmöstä!" 

Joillekki tuo voi olla arkipäivää, mutta ei mulle. Ja sitten ku vielä pari muutakin ystävää samaiselta paikkakunnalta tuli juhlistaa minua, vaikka toisella tais olla vielä aamuvuoroki, oli ihanaa. Kaikki tämmöset pienet eleet jää minun mieleen tosi herkästi, koska usein ei tämmöistä tapahdu. 

Siksi mie päätinki että vaikka perse ois niin auki että sieluun tuulee, niin tottakai mie lähden juhlimaan minun ihania ystäviäni! 

Täällä se tuppaa menemään aina silleen, että sitä istutaan jonku tykönä iltaa, ryypätään, lähetään baariin, that's it. Se on vaan yksi ilta muiden joukossa. Mutta nuo minun edelliset synttärit, mie tunsin ja tiesin et silloin juhlitaan minua, soli tosi mukavaa! :) Eli kiitos vielä minun ihanalle parhaalle kaverilleni ja muille jotka minua sinä iltana muisti ja minun kans juhli! 

Mennyt viikko on kyllä ollut taas tosi tylsä! Tiistaina oltiin hellun kans vahtimassa toisen parhaan kaverini ihanaa pienokaista! On se kyllä lutunen. 

Lapsi: saanko laittaa tämän korun sulle käteen?

Mie: Saat tietenki.

Lapsi: Etkä sitten ota sitä heti pois, mie en ala sulle uuestaan sitä laittamaan! 

:DD IHANA! Illalla katottiin salkkareita, pelattiin ja syötiin sipsiä. Ja katottiin tietenki palomies samia. Ja yritettiin me käyä keinumassaki mutta sipsit tais houkutella enemmän. 

Ja mie ku just olin päättäny että en syö mässyjä vähän aikaa tai muuten voin kohta pyöriä kylälle, niin tämä ihanainen ystäväni antoi kortin "käykää ostaa sipsiä ja limukkaa ja mitä haluatte" ja seuraavana päivänä "tuonko mie teillekki pizzaa ku käyn itellekki?" 

No, ei se haittaa! Kyllä sitä joutaa laihuttamaan sittenku ei oo rahaa ja kaapissa on pelkkää makaroonia. ;) 

Ootte kuitenki lopettaneet lukemisen jo ajat sitten joten taidan tästä itsekin vääntyä tekemään jotain järkevämpää...

Ihanaa viikonloppua muruset, muistakaa pitää hauskaa, minä ainakin muistan, ja pidän huolen että ystäväiseni muistavat kans! 

Love and peace.

-ristamariia

4 minua tänään ärsyttänyttä asiaa..

1. Se, että jos haluaa asua pikku paikkakunnalla, niin sitten pitää tyytyä johonki paskakoulutuksiin. Tai ei nyt paskakoulutuksiin, mutta jos haluaa edetä uralla, niin se ei ole mahdollista, ellet lähde jonnekin isommalle paikkakunnalle. Esimerkiksi, minä haluaisin ehkä käydä jonkun korkeakouluammatin, mutta miten se muka on mahdollista Sodankylässä? Ei mitenkään.

Eli sinun pitää valita joko ahdistava, iso paikkakunta ja hyvä työ, tai sitten ihana, pieni paikkakunta, ja paska työ. Miksei voi saada sekä ihanaa paikkakuntaa, ja hyvää työtä? Ajattelin ihan tosissani että käyn yrittäjyyskurssin ja perustan yrityksen. Koska minä haluan elämääni haastetta, ja siinäpä sitä tulisi sitten kerralla, kehitellä toimiva liikeidea ja yritys, joka kannattaisi Sodankylässä, ja sitten vielä johtaa firmaa. Mutta näin olen tosissani ajatellut, koska haluan asua Sodankylässä.

Eihän sitä tiedä miten asiat ovat muutaman vuoden päästä, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu tältä.

2. Tämä aivan järjetön tapaus, että liikkuva poliisi on lakkautettu. Eihän siinä ole mitään järkeä! Mitähän tämä hallitus tai mikä lie tämän päätöksen on tehnyt, on ajatellut? Huomashan sen nyt ku lueskeli viikonlopun uutisia, on sattunu kolari siellä ja kolari täällä ja niin ja niin monta kuollu ja loukkaantunu JA SEKÖ NYT ON SITTEN HYVÄ HOMMA hä?!

Pitäskö tässä joku mielenosotus tehä että tuokaa se liikkuva poliisi nyt takasin. Vaikka en nyt itsekkään mikään poliisien ystävä sillä tavalla ole, tuntuu että välissä ovat liianki virkaintosia, mutta eikö ne nyt tuolla Suomen päämajassa nyt ymmärrä että aivan järjetöntähän tuo on että just se liikkuva poliisi piti lakkauttaa?! Oon monestikki puhunu ystävieni kanssa, ja ku ollaan kerranki puhuttu järkevästi näistä asioista, niin ei herranjumala että meillä on oikeasti fiksuja ideoita! Mutta eihän me tavalliset tallaajat pystytä periaatteessa millään tavalla vaikuttamaan.. Äänestämällä joo, mutta tuntuu että vaikka neki ketä äänestetään niin luppaa kuut ja maat ja tähet ja taivaat, niin mitään ei koskaan tapahdu. Että ei siinä äänestämisessäkään oo yhtään mitään järkeä! Huhhuh..

3. Tämä ei enää oo niin järkevä juttu, mut ärsyttää silti. Pelasin yhtä Saunalahden peliä feispuukissa, ja pääsin TOP 10, mutta joo, eipä näkyny minun nimeä siellä, oli joku Pasi A, ja katariina l, ja mitä vittua?! Anteeksi voimasanojen käyttö, mutta pistää vihaksi tuommoset huijaukset! Oot oikeasti hyvä jossain pelissä ja pääset sinne TOP 10, nii ei, siltikki siellä lukee jotain aivan muuta ku mitä pitäis. Älkää tehkö mitään kilpailuja tai mitään jos rehellisiä ihmisiä sitte ärsyttää ku TE KUSETATTE!!

4. Se, että miksei lehtien kestotilaajat ikinä saa lahjoja? Jotkut, itseni mukaanluettuna, tekevät sillä tavalla että tilaavat jonkun lehden, koska tilaalahja oli ihan huippu! No, Cosmopolitania olen kuitenkin tilannut jo monta monta vuotta, niin miksen minä, lehden kestotilaaja saa koskaan mitään lahjaa? Minusta sekin on tosi typerää. Ne, jotka huvikseen jokaisen lehden tilaavat siksi, että on niin mainiot tilauslahjat, ja kun lahjat tulee, mennään peruuttamaan tilaus. Entä jos sitä samaa lehteä on tilannut vaikka 10 vuotta?! Ei varmasti saa mitään muuta ku isot kasat laskuja. Ja just seki, että ku tilaat tämän ja tämän nytten, saat sen kaiken puoleen hintaan!

MIKSEI MEILLE JOTKA OIKEASTI TILATAAN NIITÄ LEHTIÄ MONTA VUOTTA, IKINÄ TULE MITÄÄN KESTOTILAAJAN LAHJAA TAI MITÄÄN!?

Kiitos.

Mutta on tuolla ulkona kuiten aika komea kuu tänä iltana.

Ei muuta, jatkakaa!

-ristamariia

Päivitystä.

Jos sitä tännekki nyt rustais vähän jotaki pitkästä aikaa.

Hyvä ystäväni juo aina lantrinkina tätä mehua, ja kerran sitten hellu kysy että tiiäkkös miltä tuo näyttää.. No jos sitä nopeaa kattoo nii ei, se ei todellakaan näytä jalalta vaan joltain ihan muulta. Nykyajan lasten jutut on oikeasti tosi härskejä!

Tuli käytyä alkuviikosta Rovaniemellä pari yötä, ja voi että kuinka sielu lepäs. Oli aivan mahtavaa pari päivää olla ihanan ystäväpariskunnan tykönä ja hengailla vain. Ja löysin sen nahkatakin mitä olen kauan haaveillut!

Tuollainen mutta ruskea <3 voi luoja kuinka siihen rakastuin. Kiitos ihanien ystävieni ja niiden antaman lahjakortin, vihdoin ja viimein sain sen. Ilman sitä lahjakorttia en luultavasti ikinä olisi raaskinut ostaa tuota, sen verran pihi kaveri olen. :D

Meillekkin rantautui tämä änäri vuosimallia 13, ja on tää taas yhenlaista sirkusta. Mutta on se tavallaan aika kivaaki kateltavaa, saa hymistellä ja nauraa ku toinen on ihan pelin lumoissa. Khihi.

Joo ja Rovaniemellä todistettiin taas tätä minun ja hellun rakkautta!

Mie: Näytän ihan norsulta makkarankuoressa, hyi enhän näytä enhän oikiasti?!
Hellu: No etkä näytä, eihän sulla oo kärsää!

Voiko tuossa tilanteessa muutaku nauraa silmät sikkuralla?! :D hihi ihana mies mulla.

Ja asiasta taas peltipurkkiin, etelän naista ois kiva saaha tänne kyläilemään! Tämä nainen on muutenki nii elohiiri ettei mitään järkeä, ja sitte ku riepu innostuu vielä tästä lapista nii miehän joudun hommaamaan sille valjaat että se pysyy ees jotenki aisoissa. Mutta ei se haittaa, onhan tästä jo muutama vuosi ku viimeksi nähty, ois korkia aika sen jo tulla tänne ;)

Ei minun elämässä ole tapahtunu hirviästi mitään niin jännää ja mainitsemisen arvoista, että jaksaisin niistä alkaa täällä höpöttämään. Pitää taas alkaa piettämään kirjaa kaikista hassuista jutuista mitä päähäni pälkähtää ja sitten niistä kertoa tänne.

Eli nyt alan kuunteleen Ylexiä ja soittelemaan lähetykseen.... :D

moikkamoi!

-ristamariia

Flunssanpoikasen tylsistyttämänä kirjoitan siis puuta heinää suikaleen.

Älkääkä kysykö minkä suikaleen. Halusin vaan kirjoittaa niin.

Kurkku taas niin kippee että oksat pois. Viimeksi sairastellu kunnolla vissii joku puoltoista, kaks vuotta sitten, enkä tosiaankaan haluais nytten tulla kipiäksi!

Hihi, minun ihana punainen iso karvamattoni tuli toissapäivänä postissa!! Tänään on postissa kenkäteline, liukuestot matoille ja uus pöytäliina. Pikkuhiljaa tää alkaa olee justiin sen näkönen niinku haluanki. Sitten en poistu kotoa enää koskaan. Hommaan työnki mitä voi tehä kotoa käsin nii sitten on kivaa. :)

Mistähän tunteet tulee? Tai silleen ku miettii esimerkiksi vaikka jotain ihmistä jota vihaa? Mistä se viha on ilmestynyt kehoon? Tai mieleen ehkä paremminkin. Ja rakkaus, mistä tietää että rakastaa toista? Ja miksi itkeminen helpottaa? Se on muuten varmasti jossain tutkittu juttu, jos sulla oikeasti on niin paha olla että et saa henkeä, niin itke, itke niin paljon ku sielu sietää, ainakin suurimmalla osaa ihmisistä se auttaa!

Mutta takaisin tunteisiin. Aloin juurikin miettimään tätä vihaa, onhan se aika ronski ilmaisu, mutta voin kyllä kertoa että yhtä ihmistä tässä maailmassa vihaan. No, edellisen psykologin käyntini aikana aloin miettimään, että voiko se viha jossain vaiheessa muuttua sääliksi? Tai pelkäksi tunteettomuudeksi? Voiko tiettyjä asioita antaa koskaan anteeksi?

Itsehän olen tosiaan sellainen ihminen, että annan anteeksi melkein kaiken mitä minulle tehdään. Mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että anteeksi kyllä annan, mutta en ole unohtanut. Ja vaikka tiedän että sanontahan tuo on, mutta kyllä se pätee aika moneenkin asiaan kun sitä alkaa tarpeeksi miettimään. Minulla on olemassa hyviä ystäviä, joille en kuitenkaan välttämättä uskalla avautua tietyistä aiheista sen takia, mitä minulle on tehty. Vaikka rakastankin näitä tiettyjä ystäviä, niin se luottamus tietyllä tasolla puuttuu.

Itse olen kyllä omasta mielestäni kasvanut vuosien varrella niin paljon, että voin sanoa olevani luotettava ihminen. Ja niin on kasvanut myös moni ihminen ympärilläni. Mutta tietyt eleet, asiat, ajatukset ja teot, ne kertovat aina ihmisestä sen verran, että tiedän uskallanko luottaa vai en. Ja mitä suustani päästän tällaisen ihmisen lähellä ja mitä en.

Sitten on myös ihmisiä joiden seurassa voi puhua rehellisesti ihan mistä vain. Ja tämä tarkoittaa oikeasti että IHAN MISTÄ VAIN. Ja vaikka kerrot todella herkkiä asioita, itsestäsi tai muista, niin voit luottaa siihen että sinulle ei naureta, sinua ei haukuta, eikä sinua aleta karsastamaan ajatustesi takia. Se on minusta mahtava piirre ystävässä. Sinä olet sellainen kuin olet, ja jos ystäväsi eivät sinua sen takia tietyissä asioissa voi sietää, he eivät ole ystäviäsi.

Tällaisistakin asioista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon kun näitä alkaa tosissaan miettimään.

Voiko yksinäinen ihminen olla onnellinen? Millä yksinäinen ihminen korvaa sen seuran ja ystävien puutteen? Harrastuksilla? Minä en oikein menisi uskomaan tuohon. Jokainen tarvitsee jonkun. Oli se sitten poikaystävä, äiti, koira tai vaikka lintu, mutta jokainen tarvitsee jonkun jolle puhua. Kyllä ne seinät jossain vaiheessa alkavat vastaan väittää, uskokaa pois vain! Herranjumala, alan kuulostamaan siltä että oikeasti puhun seinille..

Ehkä nyt on aika päättää taas tämä teksti tähän. Tulipahan avauduttua.

Lähtekää juhlimaan pikkulauantaita! Ja kertokaa jos joku asia ärsyttää, ja muistakaa kertoa jos välitätte, koskaan ei tiedä mikä hetki on viimeinen..

-ristamariia

taas keittiöstä itsevarmuuteen :D

Oltiin harjoittelijani kanssa aivan liian laiskoja siihen et oltas haettu paperia ja kuivattu hella ku pestiin se, yritettiin sitten haihduttaa sitä.. Oltiin kai liian malttamattomia, loppupeleissä haettiin sitä paperia. :D

Oivoi, mulla loppuis perjantaina työt eikä mulla oo mittään hajua mitä alan sit tekemään. Sen verran tiedän, että perjantaina lähetään kaveripariskunnan kans mökille! Mahtavaa, erämökki, pimeät illat, takkatuli, sauna, khihi oon ihan innoissani!

Kävin eilen keskustelemassa minun elämästä psykologin kanssa. Tai psykiatri, mikä lie, ja se sai minut tajuamaan jännän asian. Sanoin hänelle että mulla on tositosi huono itsetunto, niin psykologini kertoi minulle seuraavaa; kun hän katsoo minua, hän näkee todella itsevarman ihmisen, ja nämä kaksi asiaa ovat ihan eri juttu, siis itsetunto ja itsevarmuus. Sen tiesin kyllä itsekin, mutta en ollut ikinä ajatellut asiaa sillä tavalla, ja silloin vasta tajusin sen.

Minä en meikkaa, en mene massan mukana vaatetukseni perusteella, ja olen muutenkin vähän omalaatuinen ihminen, ja se kuulemma on sitä itsevarmuutta. Uskallan olla sitä mitä olen.

Se, etten ole tyytyväinen ulkonäkööni, on sitä itsetuntoa, ja sitä minulla ei ole.

Mutta tärkeämpää kuulemma on se, että on itsevarma, ku että itsetunto olisi kunnossa.
Ja näinhän se menee. Tuon tajuamisen avulla jaksan taas monen monta päivää!

Päästänpäs paremman puoliskon koneelle pistämään autoa myyntiin.

Ootte ihania.

-ristamariia

Ampiaisen karkotin, tavallaan..

Laitoin kuppiin hunajaa ja mansikkahilloa olettaen että nämä ihanat pimpiäiset jäävät siihen kiinni ja siten saadaan ne pois häiritsemästä meitä..

No, eihän se ihan niin mennyt, mutta melkein kuitenki. Nämä kaverit nimittäin käyvät kyllä kupilla, syömässä sitä hunajaa, ja lähtevät sitten pois.

Eivätpähän ainakaan häiritse enää!

Kyltti tekee kodin!

Mun on nyt pakko jakaa tää teidänkin kanssa.. Ajattelin nimittäin eka tilata ihan normaalin "tervetuloa" kyltin, mutta löysin ihanan sivun mistä saa tilattua ovikyltin omalla nimellä, ja minun mielestäni sen jälkeen kotia voi sanoa kodiksi!

Kyllä se tervetuloa- kylttikin toki käy, en minä sillä, mutta mulla itellä on semmonen että se oma nimi jotenkin kruunaa kaiken. Olen haistavinani pientä itserakkautta mutta noohh.

Ovikyltit
Nimikyltit

Tuolta minä tilasin omani, käy sinäkin vierailemassa, jos olet juuri muuttanut ja vaikket olisikaan!

Minäpäs jatkan shoppailua. Oon nykysin ihan hulluna verkkoshoppailuun, tätä menoa olen varmasti vararikossa..

Love ya!

-ristamariia

Kolme vuotta opiskellu kokiksi ja tässä tulos..

Eilen meinas oikiasti känkkäränkkä tulla käymään.
Mietin ihan tosissani toisen pieleen menneen ruskean kastikkeen jälkeen että muropaketistako mie oon sen ravintolakokin ammatin saanu?!

Eihän se ny voi olla mahollista että oon kolme vuotta opiskellu kokiksi, enkä ossaa ees perusohjeella tehä ruskiaa kastiketta?!

Kastike oli vaaleaa, paakkuista, mössöä, ihan hirveää. Hyi. Ja tämä ei sitten ole naurun asia! Kyllä varmaan sähköasentajallaki vituttais opiskella kolme vuotta siksi, ja sitten ei osais lampun johtoja kytkeä oikein.

Oli kuulkaas pikkusen äkäsenä tämä neiti eilen, kaupastahan se piti valmiskastike hakia, mutta vitutti aivan suunnattomasti silti.

Siinä on jäänteet meikäläisen kastikkeesta.. NÄYTTÄÄKÖ TUO TEISTÄ RUSKEALTA KASTIKKEELTA?!?!?!
Ei luulis olevan niin vaikeaa mutta uskokaa pois, on se.

Pittää ottaa joku päivä ihan tavoitteeksi kaheksan tuntia harjotella sen tekoa, jos ei sitten onnistu nii vannon etten tee ruokaa enää koskaan.

I rest my case.

-ristamariia

Elämä on ihanaa...

... ainakin suurimmaksi osin.

Rakastan uutta kotiamme, rakastan äitiäni, ystäviäni, miestäni ja ylipäänsä rakastan elämää!

Silti yksi asia ärsyttää.. En löydä kynsisaksia! Pääsisin varmaan kiikkumaan Suomen korkeimpaan kuuseen, ja en perhana vieköön löyä kynsisaksia! Tein juuri itselleni pitkästä pitkästä aikaa jalkakylvyn, ja se jää puolivajaaksi jos en saa leikattua kynsiäni.. :( Masentavaa. Pittää mennä paremman puoliskon perhosetille ja lainata sieltä jotaki perhosaksia...

Minusta on tosi ihanaa että mulla on töissä kaveri. Saa joka päivä nauraa ittensä kipiäksi ku rakas harjoittelijani on ihana, tyhmä, vihainen, elämään kyllästynyt nuorukainen. Nuorukainen ja nuorukainen, mutta kuitenki!

Sunnuntaisin tällä kaverilla on kuulemma paljon ongelmia, koska hän nieleskelee niin paljon.. Joo, luitte oikein, mutta nyt ei kuitenkaan tarkoiteta mitään seksuaalista, senkin pervot.

Toisekseen, hänen miehensä äiti kuulemma pienenä aina sanoi rähmää unihiekaksi. No, minä siihen että mie teen sitä vieläki! Sehän on unihiekkaa, eikö vain? Vai onko multa menny jotain nyt pahasti ohi?

Huomena on taas perjantai, ja mietin että mihin ihmeeseen nämä päivät katoavat? Haluttais hirviästi keksiä viikonlopuksi jotaki tosi kivaa puuhaa. Khihi. Keksishän sitä vaikka mitä mutta ne jää siihen suunnitteluasteelle aina siihen asti ku tilipussi paisuu silleen että on pakko johonki tuhlata rahaa, eli ei ikinä..

Ja joskus haluaisin pitää semmoisen illan, missä ois kaikki minun rakkaimmat ihmiset. Joka puolelta Suomea. Tiedän että se on suurinpiirtein mahdotonta, ja edelleenki jos mulla ois sitä rahaa nii kustantaisin kaikille kaiken. Muttaku ei nii ei. Haaveeksi taitaa sekin jäädä.

Mutta enpä jaksa taas tyhyjää täällä tupissa, lähden metsästämään niitä kynsisaksia!

Moikkamoi murmelit.

-ristamariia

Taas uuden kodin laittamisesta työpäivään ja rahaan, eli asiaa on!

Mie niin rakastan muuttamista ja uuden kodin laittoa. Sain tänään ostettua hammasharjatelineen! Voi kuinka mukavalta se näyttää uudessa ihanassa vessassani. Hih.

Seuraava hankinta olis ne liukuestesysteemit keittiön ja eteisen matoille, joku riepu taittaa vielä joku päivä niskansa ku juoksee herkkupatojeni ääreen niinkuin hevonen kesälaitumelta heinien luo. Yritin näitä kyseisiä liukusuojia löytää, ja löysin kaupan lattialta rullan, mutta parempi puoliskoni ei antanut minun etsiä myyjää että olisin kysellyt hintaa. Ensin väitti että kyllä se sitä kyseistä on, mutta nolostu minusta vissiin niin paljon että seuraavassa hetkessä väitti ettei se sitä oo. Riepu toinen... No, odotellaan jännällä ensimmäistä niskantaittajaa ja jos palkkapäivänä lähtis uudelle metsästysreissulle!

Töissä oli taas ihana päivä. Tehtiin käristyslaatikkoa ja pannaria, ja voi sitä ylpeyden määrää mikä tulee kun yksi toisensa jälkeen, sekä lapset että opettajat, käy kehumassa ruokaa maasta taivaaseen. Se on ihan huippu fiilis, jaksaa taas muutaman päivän. :)

Mikähän siinä on että aina kun tilillä on vähän enemmän rahaa, nii kaupassa pitää käydä hullunkiilto silmissä ja suurinpiirtein ostaa kaikki mikä juuri sillä hetkellä tuntuu tärkeältä? Pitäis varmaan palkata joku kaupassakävijä just niille päiville ku sitä rahaa tulee, ite voi käydä sitten ku on se vimonen kymppi ja sen pitäis riittää kahviin, tupakkiin ja ruokaan..

Mieski nauraa mulle ja häpeää minua aina tämmöisinä rahapäivinä. Suunnittelee varmaan jo niiden valjaiden ja semmosten silmälappujen mitä hevosilla käytetään ostamista, etten juokse kuola valuen hyllyltä a hyllylle b ja suurinpiirtein tiputtele kaikkea kärryyn mitä eteen sattuu. Siis minähän ehdottomasti tarvitsen nuo lautasliinat, joita koristaa tuo neonvihreä alien, enkä missään nimessä voi elää ilman tuota 20 euron vessapaperitelinettä, jossa on ankka! It's just me, I'm sorry!

-ristamariia

Oisko aika pitää tuparit?

Minun kauan odottama Singstar tuli tänään! Voi ei..
Ja nyt ku se on tuossa nii minen uskalla laulaa.. Jos sitä tässä rohkaistuis vielä, joskus, ehkä...
Ei osata tuon toisen puoliskon kans yhtään järjestää minkäännäköisiä juhlia, mutta ajattelin että jos sitä nyt repäsis ja järjestäis tuparit! Ei sitä kyllä tarvi sanoa ku että boolia saattaa hieman olla ja jotain pikku naposteltavaa niin minun ihanat rohmukaverit on ryhmänä odottamassa jo oven takana ;)

Tänään tein sitten viimeisen asian mikä piti uutta kotia varten, sähkösopimuksen. Jos meinaan vähän ajan sisään taas muuttaa johonkin nii teljetkää minut arkkuun ja lähettäkää Siperiaan paimentamaan pingviinejä, kiitos. Eihän tää ollukkaa ku kuues kerta kolmen vuojen sissään.

Minä sain tänään töihin ihkaoman harjoittelijan! Khihi. On se jännää ku vasta ihan vähän aikaa sitten minä olin vielä harjoittelemassa ja suorittamassa näyttöjä ja tein mitä käskettiin, ja nyt sitä on itse siinä tilanteessa että pitäis arvioida jonkun toiseen osaamisia?! Kaikkea sitä.
Mutta on se kyllä oikeasti aika haastavaa. Se arvioiminen nimittäin. Kuinka moni työpaikkaohjaaja oikeasti lukee sen koko näyttösuunnitelman kannesta kanteen, niinkuin pitäisi? Tai kiinnittää oikeasti huomiota niihin asioihin mihin pitäisi sinä aikana kun se harjoittelija siellä töissä on?

Ja miksi, voi miksi harjoittelijat joutuvat olemaan kokonaan ilman palkkaa? Heillä on muutenkin luultavasti enemmän paineita olla töissä harjoittelijana, koska koko ajan jonkun on pakko seurata heidän tekemisiä, ja arvioida heitä. Jos sattuu tekemään virheen, niin ainakin itsellä on heti semmoinen olo ettei sitä voi paikata mitenkään.

Oli yksikin paikka missä olin yksin iltavuorossa ilman toista kokkia, vaikkei niin saisi edes tehdä. No, siellä sattui sitten yhden kastikkeen kanssa oikea emämoka, ja voi herranjumala sitä häpeän määrää! Jälkeenpäin sainkin kuulla että minusta oltiin puhuttu aika negatiiviseen sävyyn, nimenomaan että asioita oli töpeksitty ja sitä rataa.

MINÄ OLIN HARJOITTELIJANA, HARJOITTELEMASSA SITÄ PERHANAN RUOANLAITTOA! Miten sitä voi kasvattaa sitä itseluottamusta asioihin, jos tällä tavalla tehdään harjoitteluaikoina? Kysynpä vain.

No, onneksi oli edes kaveri jolle tämä epäonnistunut kastike meni, niin hän sentään ymmärsi asian.

Saipahan taas vähän avauduttua, nyt lopetan elämisen ja alan pelaamaan.

Seuraavaan kertaan kuomat.

-ristamariia

Uusi koti

Noniin, nyt sitä ois sitte muutettu!

Tai niin no, pojat muutti ja mie oikeastaan vaan seurasin vierestä ja pakkailin koriste-esineitä laatikkoon.. Mutta onhan meidän uusi koti ihana! Aivan sanalla sanoen ihana. Huhhuh. Sittenku vielä saa tän kunnolla laitettua nii voi ottaa kuvia ja jakaa niitä teidän kanssa.

Onko mittään kivempaa ku se tunne ku saat laitella sitä uutta omaa kotia kuntoon! Ja ensimmäistä kertaa meillä on erikseen keittiö ja olohuone, luksusta. Tulee keittiönpöydällekki jotaki käyttöä ku opettelee syömään keittiössä! Löytyy saunat ja vaatehuoneet ja iso oma AIDATTU piha! Pääsen ens keväänä puutarhahanskat käessä viherpeukalon hommiin... Eli kannattaa varmaan jo valmiiksi käydä kirjastosta lainaamassa se viherpeukalon aakkoset.. Pihaparkaa.

Perjantaina pitkästä aikaa oltiin vanhan kaverin kanssa istumassa iltaa, ja oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa olla yhdessä baanalla! Sai nauraa ja juoruta ja nauraa vähän lisää.

Mulla ois enää kaks viikkoa töitä, eikä mitään hajua mitä sitten teen. Haluaisin hirveästi lähteä oppisopimuksella opiskelee lastenhoitajaksi, koska opiskelu ei tässä elämänvaiheessa tunnu enää oikealta, eikä kokin hommat todellakaan ole sitä mitä haluan tehdä koko loppuelämäni. Tai ei siinä opiskelussakaan varmaan ois mitään jos sillä 442 eurolla maksais vuokran ja laskut ja sit vielä pystyis elämäänki muttako ei nii ei. Työkkäriin siis matkani vie ja toivotaan et löytyy jotain sopivaa, eikä tarttis ihan tyhjän päälle jäädä.

Ei mulla nyt taida olla hirveästi asiaa, enkä keksimällä jaksa keksiä mitään.

Sitä odotellessa että saan kodin kuntoon ja voin laittaa kuvia!

Adios!

Odotus palkitaan!

Enkä nyt tarkoita että oisin jotain isompaaki oottanu, vaan ihan rehellisesti sitä että pääsen kirjottaa tänne!
Heti aamusta päässä alko pyörii kaikkia tyhmiä kysymyksiä ja mietteitä, eikä mulla oo ikinä ketään joka niitä jaksais kuunnella, mutta nyt on onneksi tämä blogi!
Piti oikein kirjoittaa ylös niitä että muistan kaikki vielä nyttenki...

Tosiaan, aamulla ajelin taas töihin, ja kuuntelin tätä posteljoona & ystävät - ikävä biisiä. Oletteko nähneet sen musiikkivideon? Herranjumala ei niin hyvälle biisille voi tehdä niin paskaa videoa! Se ei sovi mitenkäänpäin siihen itse musiikkiin ja sanoihin? Tai jos jonku mielestä sopii ja on siihen hyvä selitys nii pliis, kertokaa!

Kjäh kjäh, mie alan päästä vauhtiin....

Seuraavaa asiaa olen myös miettinyt monesti, mutta se nousi taas pinnalle kun tuo parempi puoliskoni huomasi sipsipussissa parasta ennen- merkinnän alapuolella myös sen, mistä tilalta perunat tulee. Ja ne kyseiset perunat tuli suomalaiselta tilalta. Tästä seurasi heti mieleeni kysymys, että miksi kuiten siinä pitää sitten englanniksi lukea että minkämakuisia ne on?! Okei, onhan sour cream nyt paremman kuuloinen ku hapankerma, mutta silti. Minusta se on tosi tyhmää!

Näihin liittyen myös, en oo ikinä ajatellu että kuinka paljon tämä kyseinen hapankerma vaikuttaa siihen makuun. Olen aivan rakastunut sour cream and sweet chili sipseihin, mutta kerran ostin sitten epähuomiossa pelkkiä sweet chili sipsejä, ja ajattelin että no ei nämä nyt varmaan sen erikoisemmille maistu ku nuo minun lempparitkaan. Vielä mitä, eihän niitä voinu syödä! Aivan hirveää kuraa. Oikeastaan kaikki sipsit, missä tätä hapankermaa on, on syötäviä, olettako huomanneet?

Ylexiltä tuli tässä yks aamu kiva aamun kysymys. Piti täydentää lause "meillä on mönkijä kuussa mutta..."
No, meillä on se mönkijä siellä kuussa, mutta minä olen kohta neljä viikkoa odottanut PANKKIKORTTIA, vaikka luvattiin että korkeintaan puolitoista viikkoa menee. Elämä on ollut lievästi sanottuna hankalaa ilman sitä. No, olen mie laskut voinu maksaa mutta varpaankynsillä eläminen alkaa kyllästyttää. Sen lisäksi pitäis käyä nostaa takuuvuokraraha, ja muutenki, eikä sitä näy vieläkään. Tästä kun pääsen, menenkin suorinta tietä pankkiin ja jos sitä ei vieläkään siellä ole, pystyn vallan mainiosti elämään ilman korttiaki!

Perkeleen posti, suoraan sanottuna.

Ja huomenna pitäis vielä muuttaakki, ja kämppään ei olla mitenkään koskettu, pitäis vissiin pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan... Mikäs kiire tässä, onneksi on edelleenki tuo parempi puolisko joka hoitaa sen järjestelmällisen pakkaamisen minun puolesta, mie voin seurata vierestä ja olla työnjohtaja.

Mutta joo, eiköhän tässä ollu taas yhdelle päivälle. Alkais nyt tekkee näitä rästiin jääneitä asioita. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja.

Tämmöstä taas tänään.

-ristamariia

Tässä se nyt on kiteytettynä..

vastaus kaikkeen tyhmään, mitä olen ikinä sanonut. 

I rest my case.

kokkeillaan nyt itekki

Noniin, tätä oon miettiny iät ja ajat ja nyt sit päätin itekki kokeille; blogin kirjoittaminen!
Epäilen vahvasti et tuun suurimmaksi osaksi kirjottelee tänne aina niitä niin hauskoja Kristan mokailuja, mut onpahan (toivottavasti) enemmän lukijoita!

Ja mitäs tämmöseen nyt sitte ruukataan kirjotella? Päällimmäisenä on melkeinpä mielessä että no mitähän ne muut nyt sit ajattelee ku tänne lörpöttelee tyhjää kakkaa päivästä ja viikosta toiseen mutta mitäpä tuosta, ajatelkoot!

Itsestäni en jaksa mitään kertoa, vähän ehkä asemalle jäänyt blondi, mutta sen tulette kyllä huomaamaan ilman että minun tarttee sitä kertoa.

Aloitetaan vaikka siitä, että tänään tuli todella ihmeellinen tilanne töissä vastaan; yrität siinä tehdä lapsille ruokaa, jota et voi itse sietää ollenkaan. Miten sellaisesta ruoasta voit maistaa että no onkohan tämä nyt hyvää vai tarttisko tää lisää suolaa, ku maistuu pahalta joka tapauksessa?! No, kokki sai kuulemma elää, ja lapset kiitteli. Oon kyllä tullu siihen johtopäätökseen että opettaja vainoaa siellä nurkan takana ilkeä katse silmissään, että jos et nyt kiitä nii jälki-istuntoa tulee!

Asiasta peltikurkkuun, tajusin tänään töistä ajellessani erittäin filosofisen jutun!

Ystävä on niinkuin psykiatri. Ystävällä on vaitiolovelvollisuus, ja jos hän tätä vaitiolovelvollisuutta rikkoo, hän rikkoo ammattieliittiään. Siinä vaiheessa kun vaitiolovelvollisuus on rikottu, ystävän titteli on ihan turha, ja se voidaan ottaa häneltä pois.

Luultavasti en ole ensimmäinen joka tämän on tajunnut, mutta tällaisia sitä tulee mietittyä kun joka päivä joutuu samat reitit ajelee ees taas.

Eikhän tässä ollu ekalle kerralle ihan tarpeeksi, ja tulipahan aloitettua tämä tällainenkin, toivotaan ettei jää tähän yhteen kertaan!

Kiitos kaunis

-ristamariia