Uraunelmia ja pokemoneja

Minut hyväksyttiin juuri äsken Otavaopiston nettilukioon. En tiedä olenko innoissani vai peloissani. Ehkä molempia. Mutta urahaaveena mulla on ollut niin kauan kuin muistan niin psykiatri tai psykologi. Rakastan ihmisten auttamista ja olen todella hyvä kuuntelemaan ihmisten ongelmia, ja osaan myös auttaa aika hyvin!

Oma elämäni ei todellakaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Eheei sinne päinkään. Mutta kaikesta ollaan selvitty ja tässä ollaan. Oman elämäni kulku onkin varmaan suurin syy siihen miksi haluaisin juuri tällaiseen ammattiin.

Mutta onhan se hankalaa jos joskus meinaa psykiatriksi päästä! Miksei voi olla niinku jossain pokemoneissa että jos sulla on joku erityistaito nii sitä ei sitte tartte enää erikseen opiskella? Jos sitä tuon ylioppilaslakin joskus saa nii sit pitäis vielä jaksaa mennä vissiin yliopistoon että voi ees vähän haaveilla tuosta psykiatrin urasta? Haluan olla pokemon. Haluan!

Noh, ei se auta ku alkaa tekemään päätöksiä että mitenkäs tästä eteenpäin. Kyllä mie tuon lukion nyt käyn, ja toivon että tää mun uraunelma jaksaa kantaa minua niin kauan että jaksaisin myös käydä sen yliopiston ja pääsisin oikeasti ammattiin mitä rakastan.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai tuntemuksia tällä hetkellä? Joillekkihan on helppoa jos tietävät jo unelma-ammattinsa ja siihen ei välttämättä tarvitse kaikenmaailman kouluja käydä. Pelkkä ammattikoulukin joskus riittää. Mutta ei kaikilla. Miksi, oi miksi minun alitajunta ja mieleni haluaa juuri psykiatriksi. No, sitä minä en tiedä, mutta ei se auta kun alkaa opiskelemaan!

Jos opiskelusta sais hirviästi rahaa, nii kaikki varmaan opiskelis ja vielä ihan innokkaastikin. Mutta kun ei niin ei. Eikhän tämä tästä.

Sitäpaitsi, pokemonina pääsis aina palloon piiloon ku maailma potkis päähän.

-ristamariia

Jos nyt pieni teksti ennen ihanaa viikonloppua :)

No mutta haudihau ihanaiset! 

Tiesittekö että huomena on perjantai?! MAHTAVAA! 

Minäpäs lähden juhlimaan kahden ihanaisen ystäväni synttäreitä. Minun mielestä on ihanaa että nykypäivänä jaksetaan vielä nähdä vaivaa ystävien juhlapäivien eteen. Vaikka mie oon kyllä ite tosi huono semmosissa eikä mulla ikinä ole rahaakaan mutta minun ystävät on kuitenki maailman ihanimpia.

Vietin itse synttäreitä tuossa huhtikuussa, ja oli ehkä maailman ihanimmat juhlat! Ei nyt varmaan kovin monen mielestä mitenkään erikoista, mutta mulle se kaikki oli luksusta, ku ei kukaan koskaan tee mitään kivaa mulle.

Eli minun ihana paras kaverini varasi (hihi, kirjotin eka et varasti, vahva nainen mulla!) pöydän Doriksesta, ja baarimikko tarjos mulle shotin ja paukun. Ystäväni kertoi ettei hän ikinä ole saanut ilmaisia synttäripaukkuja muuta kuin 18- vuotta täyttäneelle, mutta jostain kumman syystä minä sain! Ja vielä kaks alkoholijuomaa, oli kiva baarimikko! Shotti oli vielä niin ihana että itkin! Oli baarimikko kivasti kermavaaholla piirtäny syrämmen siihen. Voiku oisin tajunnu ottaa kuvan mutta enhän mie. Kattoivat ystäväni ja baarimikko vähän pitkään ku kyyneleiden seasta sain vaan soperrettua että "muttaku ei kukaan oo ikinä tehny mulle mitään tämmöstä!" 

Joillekki tuo voi olla arkipäivää, mutta ei mulle. Ja sitten ku vielä pari muutakin ystävää samaiselta paikkakunnalta tuli juhlistaa minua, vaikka toisella tais olla vielä aamuvuoroki, oli ihanaa. Kaikki tämmöset pienet eleet jää minun mieleen tosi herkästi, koska usein ei tämmöistä tapahdu. 

Siksi mie päätinki että vaikka perse ois niin auki että sieluun tuulee, niin tottakai mie lähden juhlimaan minun ihania ystäviäni! 

Täällä se tuppaa menemään aina silleen, että sitä istutaan jonku tykönä iltaa, ryypätään, lähetään baariin, that's it. Se on vaan yksi ilta muiden joukossa. Mutta nuo minun edelliset synttärit, mie tunsin ja tiesin et silloin juhlitaan minua, soli tosi mukavaa! :) Eli kiitos vielä minun ihanalle parhaalle kaverilleni ja muille jotka minua sinä iltana muisti ja minun kans juhli! 

Mennyt viikko on kyllä ollut taas tosi tylsä! Tiistaina oltiin hellun kans vahtimassa toisen parhaan kaverini ihanaa pienokaista! On se kyllä lutunen. 

Lapsi: saanko laittaa tämän korun sulle käteen?

Mie: Saat tietenki.

Lapsi: Etkä sitten ota sitä heti pois, mie en ala sulle uuestaan sitä laittamaan! 

:DD IHANA! Illalla katottiin salkkareita, pelattiin ja syötiin sipsiä. Ja katottiin tietenki palomies samia. Ja yritettiin me käyä keinumassaki mutta sipsit tais houkutella enemmän. 

Ja mie ku just olin päättäny että en syö mässyjä vähän aikaa tai muuten voin kohta pyöriä kylälle, niin tämä ihanainen ystäväni antoi kortin "käykää ostaa sipsiä ja limukkaa ja mitä haluatte" ja seuraavana päivänä "tuonko mie teillekki pizzaa ku käyn itellekki?" 

No, ei se haittaa! Kyllä sitä joutaa laihuttamaan sittenku ei oo rahaa ja kaapissa on pelkkää makaroonia. ;) 

Ootte kuitenki lopettaneet lukemisen jo ajat sitten joten taidan tästä itsekin vääntyä tekemään jotain järkevämpää...

Ihanaa viikonloppua muruset, muistakaa pitää hauskaa, minä ainakin muistan, ja pidän huolen että ystäväiseni muistavat kans! 

Love and peace.

-ristamariia

4 minua tänään ärsyttänyttä asiaa..

1. Se, että jos haluaa asua pikku paikkakunnalla, niin sitten pitää tyytyä johonki paskakoulutuksiin. Tai ei nyt paskakoulutuksiin, mutta jos haluaa edetä uralla, niin se ei ole mahdollista, ellet lähde jonnekin isommalle paikkakunnalle. Esimerkiksi, minä haluaisin ehkä käydä jonkun korkeakouluammatin, mutta miten se muka on mahdollista Sodankylässä? Ei mitenkään.

Eli sinun pitää valita joko ahdistava, iso paikkakunta ja hyvä työ, tai sitten ihana, pieni paikkakunta, ja paska työ. Miksei voi saada sekä ihanaa paikkakuntaa, ja hyvää työtä? Ajattelin ihan tosissani että käyn yrittäjyyskurssin ja perustan yrityksen. Koska minä haluan elämääni haastetta, ja siinäpä sitä tulisi sitten kerralla, kehitellä toimiva liikeidea ja yritys, joka kannattaisi Sodankylässä, ja sitten vielä johtaa firmaa. Mutta näin olen tosissani ajatellut, koska haluan asua Sodankylässä.

Eihän sitä tiedä miten asiat ovat muutaman vuoden päästä, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu tältä.

2. Tämä aivan järjetön tapaus, että liikkuva poliisi on lakkautettu. Eihän siinä ole mitään järkeä! Mitähän tämä hallitus tai mikä lie tämän päätöksen on tehnyt, on ajatellut? Huomashan sen nyt ku lueskeli viikonlopun uutisia, on sattunu kolari siellä ja kolari täällä ja niin ja niin monta kuollu ja loukkaantunu JA SEKÖ NYT ON SITTEN HYVÄ HOMMA hä?!

Pitäskö tässä joku mielenosotus tehä että tuokaa se liikkuva poliisi nyt takasin. Vaikka en nyt itsekkään mikään poliisien ystävä sillä tavalla ole, tuntuu että välissä ovat liianki virkaintosia, mutta eikö ne nyt tuolla Suomen päämajassa nyt ymmärrä että aivan järjetöntähän tuo on että just se liikkuva poliisi piti lakkauttaa?! Oon monestikki puhunu ystävieni kanssa, ja ku ollaan kerranki puhuttu järkevästi näistä asioista, niin ei herranjumala että meillä on oikeasti fiksuja ideoita! Mutta eihän me tavalliset tallaajat pystytä periaatteessa millään tavalla vaikuttamaan.. Äänestämällä joo, mutta tuntuu että vaikka neki ketä äänestetään niin luppaa kuut ja maat ja tähet ja taivaat, niin mitään ei koskaan tapahdu. Että ei siinä äänestämisessäkään oo yhtään mitään järkeä! Huhhuh..

3. Tämä ei enää oo niin järkevä juttu, mut ärsyttää silti. Pelasin yhtä Saunalahden peliä feispuukissa, ja pääsin TOP 10, mutta joo, eipä näkyny minun nimeä siellä, oli joku Pasi A, ja katariina l, ja mitä vittua?! Anteeksi voimasanojen käyttö, mutta pistää vihaksi tuommoset huijaukset! Oot oikeasti hyvä jossain pelissä ja pääset sinne TOP 10, nii ei, siltikki siellä lukee jotain aivan muuta ku mitä pitäis. Älkää tehkö mitään kilpailuja tai mitään jos rehellisiä ihmisiä sitte ärsyttää ku TE KUSETATTE!!

4. Se, että miksei lehtien kestotilaajat ikinä saa lahjoja? Jotkut, itseni mukaanluettuna, tekevät sillä tavalla että tilaavat jonkun lehden, koska tilaalahja oli ihan huippu! No, Cosmopolitania olen kuitenkin tilannut jo monta monta vuotta, niin miksen minä, lehden kestotilaaja saa koskaan mitään lahjaa? Minusta sekin on tosi typerää. Ne, jotka huvikseen jokaisen lehden tilaavat siksi, että on niin mainiot tilauslahjat, ja kun lahjat tulee, mennään peruuttamaan tilaus. Entä jos sitä samaa lehteä on tilannut vaikka 10 vuotta?! Ei varmasti saa mitään muuta ku isot kasat laskuja. Ja just seki, että ku tilaat tämän ja tämän nytten, saat sen kaiken puoleen hintaan!

MIKSEI MEILLE JOTKA OIKEASTI TILATAAN NIITÄ LEHTIÄ MONTA VUOTTA, IKINÄ TULE MITÄÄN KESTOTILAAJAN LAHJAA TAI MITÄÄN!?

Kiitos.

Mutta on tuolla ulkona kuiten aika komea kuu tänä iltana.

Ei muuta, jatkakaa!

-ristamariia

Päivitystä.

Jos sitä tännekki nyt rustais vähän jotaki pitkästä aikaa.

Hyvä ystäväni juo aina lantrinkina tätä mehua, ja kerran sitten hellu kysy että tiiäkkös miltä tuo näyttää.. No jos sitä nopeaa kattoo nii ei, se ei todellakaan näytä jalalta vaan joltain ihan muulta. Nykyajan lasten jutut on oikeasti tosi härskejä!

Tuli käytyä alkuviikosta Rovaniemellä pari yötä, ja voi että kuinka sielu lepäs. Oli aivan mahtavaa pari päivää olla ihanan ystäväpariskunnan tykönä ja hengailla vain. Ja löysin sen nahkatakin mitä olen kauan haaveillut!

Tuollainen mutta ruskea <3 voi luoja kuinka siihen rakastuin. Kiitos ihanien ystävieni ja niiden antaman lahjakortin, vihdoin ja viimein sain sen. Ilman sitä lahjakorttia en luultavasti ikinä olisi raaskinut ostaa tuota, sen verran pihi kaveri olen. :D

Meillekkin rantautui tämä änäri vuosimallia 13, ja on tää taas yhenlaista sirkusta. Mutta on se tavallaan aika kivaaki kateltavaa, saa hymistellä ja nauraa ku toinen on ihan pelin lumoissa. Khihi.

Joo ja Rovaniemellä todistettiin taas tätä minun ja hellun rakkautta!

Mie: Näytän ihan norsulta makkarankuoressa, hyi enhän näytä enhän oikiasti?!
Hellu: No etkä näytä, eihän sulla oo kärsää!

Voiko tuossa tilanteessa muutaku nauraa silmät sikkuralla?! :D hihi ihana mies mulla.

Ja asiasta taas peltipurkkiin, etelän naista ois kiva saaha tänne kyläilemään! Tämä nainen on muutenki nii elohiiri ettei mitään järkeä, ja sitte ku riepu innostuu vielä tästä lapista nii miehän joudun hommaamaan sille valjaat että se pysyy ees jotenki aisoissa. Mutta ei se haittaa, onhan tästä jo muutama vuosi ku viimeksi nähty, ois korkia aika sen jo tulla tänne ;)

Ei minun elämässä ole tapahtunu hirviästi mitään niin jännää ja mainitsemisen arvoista, että jaksaisin niistä alkaa täällä höpöttämään. Pitää taas alkaa piettämään kirjaa kaikista hassuista jutuista mitä päähäni pälkähtää ja sitten niistä kertoa tänne.

Eli nyt alan kuunteleen Ylexiä ja soittelemaan lähetykseen.... :D

moikkamoi!

-ristamariia

Flunssanpoikasen tylsistyttämänä kirjoitan siis puuta heinää suikaleen.

Älkääkä kysykö minkä suikaleen. Halusin vaan kirjoittaa niin.

Kurkku taas niin kippee että oksat pois. Viimeksi sairastellu kunnolla vissii joku puoltoista, kaks vuotta sitten, enkä tosiaankaan haluais nytten tulla kipiäksi!

Hihi, minun ihana punainen iso karvamattoni tuli toissapäivänä postissa!! Tänään on postissa kenkäteline, liukuestot matoille ja uus pöytäliina. Pikkuhiljaa tää alkaa olee justiin sen näkönen niinku haluanki. Sitten en poistu kotoa enää koskaan. Hommaan työnki mitä voi tehä kotoa käsin nii sitten on kivaa. :)

Mistähän tunteet tulee? Tai silleen ku miettii esimerkiksi vaikka jotain ihmistä jota vihaa? Mistä se viha on ilmestynyt kehoon? Tai mieleen ehkä paremminkin. Ja rakkaus, mistä tietää että rakastaa toista? Ja miksi itkeminen helpottaa? Se on muuten varmasti jossain tutkittu juttu, jos sulla oikeasti on niin paha olla että et saa henkeä, niin itke, itke niin paljon ku sielu sietää, ainakin suurimmalla osaa ihmisistä se auttaa!

Mutta takaisin tunteisiin. Aloin juurikin miettimään tätä vihaa, onhan se aika ronski ilmaisu, mutta voin kyllä kertoa että yhtä ihmistä tässä maailmassa vihaan. No, edellisen psykologin käyntini aikana aloin miettimään, että voiko se viha jossain vaiheessa muuttua sääliksi? Tai pelkäksi tunteettomuudeksi? Voiko tiettyjä asioita antaa koskaan anteeksi?

Itsehän olen tosiaan sellainen ihminen, että annan anteeksi melkein kaiken mitä minulle tehdään. Mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että anteeksi kyllä annan, mutta en ole unohtanut. Ja vaikka tiedän että sanontahan tuo on, mutta kyllä se pätee aika moneenkin asiaan kun sitä alkaa tarpeeksi miettimään. Minulla on olemassa hyviä ystäviä, joille en kuitenkaan välttämättä uskalla avautua tietyistä aiheista sen takia, mitä minulle on tehty. Vaikka rakastankin näitä tiettyjä ystäviä, niin se luottamus tietyllä tasolla puuttuu.

Itse olen kyllä omasta mielestäni kasvanut vuosien varrella niin paljon, että voin sanoa olevani luotettava ihminen. Ja niin on kasvanut myös moni ihminen ympärilläni. Mutta tietyt eleet, asiat, ajatukset ja teot, ne kertovat aina ihmisestä sen verran, että tiedän uskallanko luottaa vai en. Ja mitä suustani päästän tällaisen ihmisen lähellä ja mitä en.

Sitten on myös ihmisiä joiden seurassa voi puhua rehellisesti ihan mistä vain. Ja tämä tarkoittaa oikeasti että IHAN MISTÄ VAIN. Ja vaikka kerrot todella herkkiä asioita, itsestäsi tai muista, niin voit luottaa siihen että sinulle ei naureta, sinua ei haukuta, eikä sinua aleta karsastamaan ajatustesi takia. Se on minusta mahtava piirre ystävässä. Sinä olet sellainen kuin olet, ja jos ystäväsi eivät sinua sen takia tietyissä asioissa voi sietää, he eivät ole ystäviäsi.

Tällaisistakin asioista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon kun näitä alkaa tosissaan miettimään.

Voiko yksinäinen ihminen olla onnellinen? Millä yksinäinen ihminen korvaa sen seuran ja ystävien puutteen? Harrastuksilla? Minä en oikein menisi uskomaan tuohon. Jokainen tarvitsee jonkun. Oli se sitten poikaystävä, äiti, koira tai vaikka lintu, mutta jokainen tarvitsee jonkun jolle puhua. Kyllä ne seinät jossain vaiheessa alkavat vastaan väittää, uskokaa pois vain! Herranjumala, alan kuulostamaan siltä että oikeasti puhun seinille..

Ehkä nyt on aika päättää taas tämä teksti tähän. Tulipahan avauduttua.

Lähtekää juhlimaan pikkulauantaita! Ja kertokaa jos joku asia ärsyttää, ja muistakaa kertoa jos välitätte, koskaan ei tiedä mikä hetki on viimeinen..

-ristamariia

taas keittiöstä itsevarmuuteen :D

Oltiin harjoittelijani kanssa aivan liian laiskoja siihen et oltas haettu paperia ja kuivattu hella ku pestiin se, yritettiin sitten haihduttaa sitä.. Oltiin kai liian malttamattomia, loppupeleissä haettiin sitä paperia. :D

Oivoi, mulla loppuis perjantaina työt eikä mulla oo mittään hajua mitä alan sit tekemään. Sen verran tiedän, että perjantaina lähetään kaveripariskunnan kans mökille! Mahtavaa, erämökki, pimeät illat, takkatuli, sauna, khihi oon ihan innoissani!

Kävin eilen keskustelemassa minun elämästä psykologin kanssa. Tai psykiatri, mikä lie, ja se sai minut tajuamaan jännän asian. Sanoin hänelle että mulla on tositosi huono itsetunto, niin psykologini kertoi minulle seuraavaa; kun hän katsoo minua, hän näkee todella itsevarman ihmisen, ja nämä kaksi asiaa ovat ihan eri juttu, siis itsetunto ja itsevarmuus. Sen tiesin kyllä itsekin, mutta en ollut ikinä ajatellut asiaa sillä tavalla, ja silloin vasta tajusin sen.

Minä en meikkaa, en mene massan mukana vaatetukseni perusteella, ja olen muutenkin vähän omalaatuinen ihminen, ja se kuulemma on sitä itsevarmuutta. Uskallan olla sitä mitä olen.

Se, etten ole tyytyväinen ulkonäkööni, on sitä itsetuntoa, ja sitä minulla ei ole.

Mutta tärkeämpää kuulemma on se, että on itsevarma, ku että itsetunto olisi kunnossa.
Ja näinhän se menee. Tuon tajuamisen avulla jaksan taas monen monta päivää!

Päästänpäs paremman puoliskon koneelle pistämään autoa myyntiin.

Ootte ihania.

-ristamariia

Ampiaisen karkotin, tavallaan..

Laitoin kuppiin hunajaa ja mansikkahilloa olettaen että nämä ihanat pimpiäiset jäävät siihen kiinni ja siten saadaan ne pois häiritsemästä meitä..

No, eihän se ihan niin mennyt, mutta melkein kuitenki. Nämä kaverit nimittäin käyvät kyllä kupilla, syömässä sitä hunajaa, ja lähtevät sitten pois.

Eivätpähän ainakaan häiritse enää!

Kyltti tekee kodin!

Mun on nyt pakko jakaa tää teidänkin kanssa.. Ajattelin nimittäin eka tilata ihan normaalin "tervetuloa" kyltin, mutta löysin ihanan sivun mistä saa tilattua ovikyltin omalla nimellä, ja minun mielestäni sen jälkeen kotia voi sanoa kodiksi!

Kyllä se tervetuloa- kylttikin toki käy, en minä sillä, mutta mulla itellä on semmonen että se oma nimi jotenkin kruunaa kaiken. Olen haistavinani pientä itserakkautta mutta noohh.

Ovikyltit
Nimikyltit

Tuolta minä tilasin omani, käy sinäkin vierailemassa, jos olet juuri muuttanut ja vaikket olisikaan!

Minäpäs jatkan shoppailua. Oon nykysin ihan hulluna verkkoshoppailuun, tätä menoa olen varmasti vararikossa..

Love ya!

-ristamariia

Kolme vuotta opiskellu kokiksi ja tässä tulos..

Eilen meinas oikiasti känkkäränkkä tulla käymään.
Mietin ihan tosissani toisen pieleen menneen ruskean kastikkeen jälkeen että muropaketistako mie oon sen ravintolakokin ammatin saanu?!

Eihän se ny voi olla mahollista että oon kolme vuotta opiskellu kokiksi, enkä ossaa ees perusohjeella tehä ruskiaa kastiketta?!

Kastike oli vaaleaa, paakkuista, mössöä, ihan hirveää. Hyi. Ja tämä ei sitten ole naurun asia! Kyllä varmaan sähköasentajallaki vituttais opiskella kolme vuotta siksi, ja sitten ei osais lampun johtoja kytkeä oikein.

Oli kuulkaas pikkusen äkäsenä tämä neiti eilen, kaupastahan se piti valmiskastike hakia, mutta vitutti aivan suunnattomasti silti.

Siinä on jäänteet meikäläisen kastikkeesta.. NÄYTTÄÄKÖ TUO TEISTÄ RUSKEALTA KASTIKKEELTA?!?!?!
Ei luulis olevan niin vaikeaa mutta uskokaa pois, on se.

Pittää ottaa joku päivä ihan tavoitteeksi kaheksan tuntia harjotella sen tekoa, jos ei sitten onnistu nii vannon etten tee ruokaa enää koskaan.

I rest my case.

-ristamariia

Elämä on ihanaa...

... ainakin suurimmaksi osin.

Rakastan uutta kotiamme, rakastan äitiäni, ystäviäni, miestäni ja ylipäänsä rakastan elämää!

Silti yksi asia ärsyttää.. En löydä kynsisaksia! Pääsisin varmaan kiikkumaan Suomen korkeimpaan kuuseen, ja en perhana vieköön löyä kynsisaksia! Tein juuri itselleni pitkästä pitkästä aikaa jalkakylvyn, ja se jää puolivajaaksi jos en saa leikattua kynsiäni.. :( Masentavaa. Pittää mennä paremman puoliskon perhosetille ja lainata sieltä jotaki perhosaksia...

Minusta on tosi ihanaa että mulla on töissä kaveri. Saa joka päivä nauraa ittensä kipiäksi ku rakas harjoittelijani on ihana, tyhmä, vihainen, elämään kyllästynyt nuorukainen. Nuorukainen ja nuorukainen, mutta kuitenki!

Sunnuntaisin tällä kaverilla on kuulemma paljon ongelmia, koska hän nieleskelee niin paljon.. Joo, luitte oikein, mutta nyt ei kuitenkaan tarkoiteta mitään seksuaalista, senkin pervot.

Toisekseen, hänen miehensä äiti kuulemma pienenä aina sanoi rähmää unihiekaksi. No, minä siihen että mie teen sitä vieläki! Sehän on unihiekkaa, eikö vain? Vai onko multa menny jotain nyt pahasti ohi?

Huomena on taas perjantai, ja mietin että mihin ihmeeseen nämä päivät katoavat? Haluttais hirviästi keksiä viikonlopuksi jotaki tosi kivaa puuhaa. Khihi. Keksishän sitä vaikka mitä mutta ne jää siihen suunnitteluasteelle aina siihen asti ku tilipussi paisuu silleen että on pakko johonki tuhlata rahaa, eli ei ikinä..

Ja joskus haluaisin pitää semmoisen illan, missä ois kaikki minun rakkaimmat ihmiset. Joka puolelta Suomea. Tiedän että se on suurinpiirtein mahdotonta, ja edelleenki jos mulla ois sitä rahaa nii kustantaisin kaikille kaiken. Muttaku ei nii ei. Haaveeksi taitaa sekin jäädä.

Mutta enpä jaksa taas tyhyjää täällä tupissa, lähden metsästämään niitä kynsisaksia!

Moikkamoi murmelit.

-ristamariia

Taas uuden kodin laittamisesta työpäivään ja rahaan, eli asiaa on!

Mie niin rakastan muuttamista ja uuden kodin laittoa. Sain tänään ostettua hammasharjatelineen! Voi kuinka mukavalta se näyttää uudessa ihanassa vessassani. Hih.

Seuraava hankinta olis ne liukuestesysteemit keittiön ja eteisen matoille, joku riepu taittaa vielä joku päivä niskansa ku juoksee herkkupatojeni ääreen niinkuin hevonen kesälaitumelta heinien luo. Yritin näitä kyseisiä liukusuojia löytää, ja löysin kaupan lattialta rullan, mutta parempi puoliskoni ei antanut minun etsiä myyjää että olisin kysellyt hintaa. Ensin väitti että kyllä se sitä kyseistä on, mutta nolostu minusta vissiin niin paljon että seuraavassa hetkessä väitti ettei se sitä oo. Riepu toinen... No, odotellaan jännällä ensimmäistä niskantaittajaa ja jos palkkapäivänä lähtis uudelle metsästysreissulle!

Töissä oli taas ihana päivä. Tehtiin käristyslaatikkoa ja pannaria, ja voi sitä ylpeyden määrää mikä tulee kun yksi toisensa jälkeen, sekä lapset että opettajat, käy kehumassa ruokaa maasta taivaaseen. Se on ihan huippu fiilis, jaksaa taas muutaman päivän. :)

Mikähän siinä on että aina kun tilillä on vähän enemmän rahaa, nii kaupassa pitää käydä hullunkiilto silmissä ja suurinpiirtein ostaa kaikki mikä juuri sillä hetkellä tuntuu tärkeältä? Pitäis varmaan palkata joku kaupassakävijä just niille päiville ku sitä rahaa tulee, ite voi käydä sitten ku on se vimonen kymppi ja sen pitäis riittää kahviin, tupakkiin ja ruokaan..

Mieski nauraa mulle ja häpeää minua aina tämmöisinä rahapäivinä. Suunnittelee varmaan jo niiden valjaiden ja semmosten silmälappujen mitä hevosilla käytetään ostamista, etten juokse kuola valuen hyllyltä a hyllylle b ja suurinpiirtein tiputtele kaikkea kärryyn mitä eteen sattuu. Siis minähän ehdottomasti tarvitsen nuo lautasliinat, joita koristaa tuo neonvihreä alien, enkä missään nimessä voi elää ilman tuota 20 euron vessapaperitelinettä, jossa on ankka! It's just me, I'm sorry!

-ristamariia

Oisko aika pitää tuparit?

Minun kauan odottama Singstar tuli tänään! Voi ei..
Ja nyt ku se on tuossa nii minen uskalla laulaa.. Jos sitä tässä rohkaistuis vielä, joskus, ehkä...
Ei osata tuon toisen puoliskon kans yhtään järjestää minkäännäköisiä juhlia, mutta ajattelin että jos sitä nyt repäsis ja järjestäis tuparit! Ei sitä kyllä tarvi sanoa ku että boolia saattaa hieman olla ja jotain pikku naposteltavaa niin minun ihanat rohmukaverit on ryhmänä odottamassa jo oven takana ;)

Tänään tein sitten viimeisen asian mikä piti uutta kotia varten, sähkösopimuksen. Jos meinaan vähän ajan sisään taas muuttaa johonkin nii teljetkää minut arkkuun ja lähettäkää Siperiaan paimentamaan pingviinejä, kiitos. Eihän tää ollukkaa ku kuues kerta kolmen vuojen sissään.

Minä sain tänään töihin ihkaoman harjoittelijan! Khihi. On se jännää ku vasta ihan vähän aikaa sitten minä olin vielä harjoittelemassa ja suorittamassa näyttöjä ja tein mitä käskettiin, ja nyt sitä on itse siinä tilanteessa että pitäis arvioida jonkun toiseen osaamisia?! Kaikkea sitä.
Mutta on se kyllä oikeasti aika haastavaa. Se arvioiminen nimittäin. Kuinka moni työpaikkaohjaaja oikeasti lukee sen koko näyttösuunnitelman kannesta kanteen, niinkuin pitäisi? Tai kiinnittää oikeasti huomiota niihin asioihin mihin pitäisi sinä aikana kun se harjoittelija siellä töissä on?

Ja miksi, voi miksi harjoittelijat joutuvat olemaan kokonaan ilman palkkaa? Heillä on muutenkin luultavasti enemmän paineita olla töissä harjoittelijana, koska koko ajan jonkun on pakko seurata heidän tekemisiä, ja arvioida heitä. Jos sattuu tekemään virheen, niin ainakin itsellä on heti semmoinen olo ettei sitä voi paikata mitenkään.

Oli yksikin paikka missä olin yksin iltavuorossa ilman toista kokkia, vaikkei niin saisi edes tehdä. No, siellä sattui sitten yhden kastikkeen kanssa oikea emämoka, ja voi herranjumala sitä häpeän määrää! Jälkeenpäin sainkin kuulla että minusta oltiin puhuttu aika negatiiviseen sävyyn, nimenomaan että asioita oli töpeksitty ja sitä rataa.

MINÄ OLIN HARJOITTELIJANA, HARJOITTELEMASSA SITÄ PERHANAN RUOANLAITTOA! Miten sitä voi kasvattaa sitä itseluottamusta asioihin, jos tällä tavalla tehdään harjoitteluaikoina? Kysynpä vain.

No, onneksi oli edes kaveri jolle tämä epäonnistunut kastike meni, niin hän sentään ymmärsi asian.

Saipahan taas vähän avauduttua, nyt lopetan elämisen ja alan pelaamaan.

Seuraavaan kertaan kuomat.

-ristamariia

Uusi koti

Noniin, nyt sitä ois sitte muutettu!

Tai niin no, pojat muutti ja mie oikeastaan vaan seurasin vierestä ja pakkailin koriste-esineitä laatikkoon.. Mutta onhan meidän uusi koti ihana! Aivan sanalla sanoen ihana. Huhhuh. Sittenku vielä saa tän kunnolla laitettua nii voi ottaa kuvia ja jakaa niitä teidän kanssa.

Onko mittään kivempaa ku se tunne ku saat laitella sitä uutta omaa kotia kuntoon! Ja ensimmäistä kertaa meillä on erikseen keittiö ja olohuone, luksusta. Tulee keittiönpöydällekki jotaki käyttöä ku opettelee syömään keittiössä! Löytyy saunat ja vaatehuoneet ja iso oma AIDATTU piha! Pääsen ens keväänä puutarhahanskat käessä viherpeukalon hommiin... Eli kannattaa varmaan jo valmiiksi käydä kirjastosta lainaamassa se viherpeukalon aakkoset.. Pihaparkaa.

Perjantaina pitkästä aikaa oltiin vanhan kaverin kanssa istumassa iltaa, ja oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa olla yhdessä baanalla! Sai nauraa ja juoruta ja nauraa vähän lisää.

Mulla ois enää kaks viikkoa töitä, eikä mitään hajua mitä sitten teen. Haluaisin hirveästi lähteä oppisopimuksella opiskelee lastenhoitajaksi, koska opiskelu ei tässä elämänvaiheessa tunnu enää oikealta, eikä kokin hommat todellakaan ole sitä mitä haluan tehdä koko loppuelämäni. Tai ei siinä opiskelussakaan varmaan ois mitään jos sillä 442 eurolla maksais vuokran ja laskut ja sit vielä pystyis elämäänki muttako ei nii ei. Työkkäriin siis matkani vie ja toivotaan et löytyy jotain sopivaa, eikä tarttis ihan tyhjän päälle jäädä.

Ei mulla nyt taida olla hirveästi asiaa, enkä keksimällä jaksa keksiä mitään.

Sitä odotellessa että saan kodin kuntoon ja voin laittaa kuvia!

Adios!