Vain elämää, ei sen enempää

Ohhoijakkaa taas.

Elämä on ihanaa, näin lyhyesti sanottuna :) Poitsukka kasvaa kovaa vauhtia ja oppii koko ajan uutta! Ryömiminen on niin paljon kivempaa että ei meillä tohita kontata, mutta kyllä meillä seisomaan osataan nousta tukea vasten! Hui.

Vajaan kahen viikon päästä ois tarkotus hypätä lentokoneeseen ja suunnistaa Helsinkiin. Itellä viime (ja siis ekasta kerrasta) on kuutisen vuotta, ukolla ehkä reilu 20 vuotta ja pikkunen pääsee ekaa kertaa koneeseen! Eli siis lievää jännitystä ilmassa ite kelläki.. Mutta oha se mukavaa päästä käymään jossain muuallaki ku vaan 200 kilsan säteellä tästä kyläpahasesta. Tää mamma pääsee LINNANMÄELLE!! Ei sitä oo ootettukkaan ku sata vuotta. Viimeksi ku kävin nii sai vaan vierestä katella ku toiset iloitsee laitteissa, ite ku luulin sillon olevani vielä raskaana. Noh, otetaan nyt sitte kaikki ilo irti! Ja toisekseen pääsee ekaa kertaa tapaamaan osaa Lokakuisista ihanuuksista! Se jännittää ihan sikana, koska siellä suurinpiirtein kaikki muut mammat ovat jo nähneet toisiansa ja siinä mielessä tuttuja ja sitten oon mie, tämmöne lapin leidi joka harvoin käy missään suuressa cityssä ja nyt pitäis nähä kerralla usiampaa! Huiii. Mutta silti aivan mahtavaa nähä niitä ihmisiä joille on saanu purkaa agressioita ja saanu valittaa vaikkei nyt välttämättä niin pahasti ois valittamisen aihettakaan mutta nämä naiset kuuntelee ja auttaa aina. Ihanaa.

Kesäki muka yritti vähäsen meille tulla, oli pari sikalämmintä päivää ja nyt ulkona on lämmintä öööö 4 astetta?! Helsingissäki varmaan sataa vettä ja ollaan pakkasen puolella ko me sinne mennään.. Eikhä se kesä sieltä kuites tuu ja pääsee viemään Pojan ekaa kertaa kalalle ja mökille jaja nii. Juhannukseksi ois tarkotus mennä yhelle mökille kalastelemaan! Sieltä tuliki viime kesänä nii hyvän kokosia fisuja että innolla ootan mitä tää kesä tuo tullessaan! Viime kesänä sitä oltiinki vielä paksuna, nyt sitä saa ottaa mukaan tuon jaloissa pyörijän joka tälläki hetkellä nous seisomaan tuohon viereen sohvaa vasten. Luoja ko se kasvaa nopeaa.

Ei tää kotiäidin elämä nyt kuite loppupeleissä näköjään kovin jännää oo :D Tai omasta mielestä tämähän on parasta ikinä, mutta ei kehtaa joka hymyä tai puuronsyöntiä alkaa erikseen kirjottelemaan, teidän mielestä se ei ehkä oo niin hohdokasta.. Joten eiköhän tässä ollu taas tälle erää vähäsen kuulumisia. Viimeistään Helsingin reissun jälkeen tuleeki mahtavaa päivitystä toivottavasti monien kuvien kera!

Hei vaan kaikki!

<3 rista

Nauru!

Mie en ikinä kyllästy tuohon poitsukan hymyilyyn ja nauruun. Rakastan sitä että saan sen nauramaan! Ei oo olemassa ihanampaa ääntä ku oman lapsen nauru, voi apua! Vaaleanpunainen kupla taas kasvaa kasvamistaan, ja joka päivä jaksan ihmetellä tätä rakkauden määrää. Sydän sydän sydän!

<3

Paluu normaaliin arkeen

Ja noin vierähti vajaan viikon verran aika kipeissä tunnelmissa. Reppana pieni ekaa kertaa kuumeessa ja tietenki siihen samaan syssyyn molemmat korvat tulehtunu.. :( ei oo kaunista kateltavaa tuommonen raasu.

Meillähän oli ukon kans tarkotuksena viettää pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa vapaaillan merkeissä luoston mökillä vappuaattona. No, suunnitelmat muuttu siten että siitä tuliki perheilta ku eihän sydän anna periksi että veis kipeää lasta hoitoon. Mutta eipä tuo haitannu, meillä oli oikein mukavaa perheenki kesken ja sai olla ihan omassa rauhassa ku ei tuntunu olevan liikkeellä yhtään ketään. Oli mahtava käyä illalla tupakilla ku ei kuulunu _yhtään mitään. Pelottavaa jopa :D 

Nyt sitten ens perjantaina ois tarkotus lähteä kavereiden ja ukon kans iltaa viettämään, oi että, onhan se mukava välissä päästä rentoutumaan aikuisessa seurassa :) 

Ps. Meillä kontataan ihan näillä näppäimillä! Huii, minu vauva ei oo kohta enää vauva. Koskahan tässä alkais toista suunnittelemaan? ;)

Poitsukka nukahti taas nii pitääpä lähteä iltapalalle kaikessa rauhassa ku tuo ukkoki maltto töistä kotiutua :)

Ötyä pallukat!