Herätelläänpäs vähän henkiin tätäkin sivustoa!
Miehän se oon kerinny tässä muksun pyöräyttää, joka itseasiassa sunnuntaina täytti KUUSI kokonaista kuukautta! Herramunjee mihin tää aika oikein menee? Vasta mie piin sylissä semmosta kolmen kilon pötikkää joka ei muuta tehny ku söi ja nukku. Nyt tämä pikkuherra huutaa mammaa ja pappaa ja mummua ja ja ehkä sieltä välissä tulee ämmääki mutta ei anneta sen häiritä! Sen lisäksi meillä ryömitään, harjotellaan kovasti konttaamista ja myös äidiltä peritty äkkipikaisuus alkaa nostella päätään.
Hmh, mistäs sitä sitten kunnolla aloittaisi? Äitinä olosta? Täähän on kertakaikkisen mahtavan ihanaa. Hyi ku kliseistä mutta totta tuo on. Meille onneksi siunaantui niin helppo vauva, että kaikenkaikkiaan taisi olla muutama yö pienempänä, että herraa piti kanniskella ympäri kämppää ku muualla ei suostuttu nukkumaan. Erehyit edes ite istumaan niin soli suoraa huutoa niin paljon ku kurkusta lähti. Nykysin tämä pikku mammanpoika laittaa illalla yheksältä nätisti nukkumaan ja nukkuu aamuun asti. Vieressä tietenki, ja kai sitä yöllä vielä syöpötelläänki mutta noohh, nukkuu kuitenki!
Olen tässä mietiskellykki että koskahan mie tuon pinnikseen saan nukkumaan? Taitaa olla äidille kovempi paikka mitä pojalle siinä vaiheessa, sitä ko on niin tottunu siihen pikku tuhisijaan joka aamulla pärryyttelee mahallaan ja repii hiuksista ja nokasta että eikö äiti noustais jo ylös?
Ei kai sitä näin ekaksi kerraksi jaksa hirviästi alkaa jaarittelemaan, ilmottelin vain että äiti-ihmisiä tässä nykysin ollaan ja rakastan tätä! Melkein haluttais jo toista laittaa alulle mutta meinaa tuo ispappa vähän vielä jarrutella... :( Noo, eikhän se pikkukakkonenki jossaki vaiheessa ilmottele itsestään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti