... ainakin suurimmaksi osin.
Rakastan uutta kotiamme, rakastan äitiäni, ystäviäni, miestäni ja ylipäänsä rakastan elämää!
Silti yksi asia ärsyttää.. En löydä kynsisaksia! Pääsisin varmaan kiikkumaan Suomen korkeimpaan kuuseen, ja en perhana vieköön löyä kynsisaksia! Tein juuri itselleni pitkästä pitkästä aikaa jalkakylvyn, ja se jää puolivajaaksi jos en saa leikattua kynsiäni.. :( Masentavaa. Pittää mennä paremman puoliskon perhosetille ja lainata sieltä jotaki perhosaksia...
Minusta on tosi ihanaa että mulla on töissä kaveri. Saa joka päivä nauraa ittensä kipiäksi ku rakas harjoittelijani on ihana, tyhmä, vihainen, elämään kyllästynyt nuorukainen. Nuorukainen ja nuorukainen, mutta kuitenki!
Sunnuntaisin tällä kaverilla on kuulemma paljon ongelmia, koska hän nieleskelee niin paljon.. Joo, luitte oikein, mutta nyt ei kuitenkaan tarkoiteta mitään seksuaalista, senkin pervot.
Toisekseen, hänen miehensä äiti kuulemma pienenä aina sanoi rähmää unihiekaksi. No, minä siihen että mie teen sitä vieläki! Sehän on unihiekkaa, eikö vain? Vai onko multa menny jotain nyt pahasti ohi?
Huomena on taas perjantai, ja mietin että mihin ihmeeseen nämä päivät katoavat? Haluttais hirviästi keksiä viikonlopuksi jotaki tosi kivaa puuhaa. Khihi. Keksishän sitä vaikka mitä mutta ne jää siihen suunnitteluasteelle aina siihen asti ku tilipussi paisuu silleen että on pakko johonki tuhlata rahaa, eli ei ikinä..
Ja joskus haluaisin pitää semmoisen illan, missä ois kaikki minun rakkaimmat ihmiset. Joka puolelta Suomea. Tiedän että se on suurinpiirtein mahdotonta, ja edelleenki jos mulla ois sitä rahaa nii kustantaisin kaikille kaiken. Muttaku ei nii ei. Haaveeksi taitaa sekin jäädä.
Mutta enpä jaksa taas tyhyjää täällä tupissa, lähden metsästämään niitä kynsisaksia!
Moikkamoi murmelit.
-ristamariia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti