Oma elämäni ei todellakaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Eheei sinne päinkään. Mutta kaikesta ollaan selvitty ja tässä ollaan. Oman elämäni kulku onkin varmaan suurin syy siihen miksi haluaisin juuri tällaiseen ammattiin.
Mutta onhan se hankalaa jos joskus meinaa psykiatriksi päästä! Miksei voi olla niinku jossain pokemoneissa että jos sulla on joku erityistaito nii sitä ei sitte tartte enää erikseen opiskella? Jos sitä tuon ylioppilaslakin joskus saa nii sit pitäis vielä jaksaa mennä vissiin yliopistoon että voi ees vähän haaveilla tuosta psykiatrin urasta? Haluan olla pokemon. Haluan!
Noh, ei se auta ku alkaa tekemään päätöksiä että mitenkäs tästä eteenpäin. Kyllä mie tuon lukion nyt käyn, ja toivon että tää mun uraunelma jaksaa kantaa minua niin kauan että jaksaisin myös käydä sen yliopiston ja pääsisin oikeasti ammattiin mitä rakastan.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai tuntemuksia tällä hetkellä? Joillekkihan on helppoa jos tietävät jo unelma-ammattinsa ja siihen ei välttämättä tarvitse kaikenmaailman kouluja käydä. Pelkkä ammattikoulukin joskus riittää. Mutta ei kaikilla. Miksi, oi miksi minun alitajunta ja mieleni haluaa juuri psykiatriksi. No, sitä minä en tiedä, mutta ei se auta kun alkaa opiskelemaan!
Jos opiskelusta sais hirviästi rahaa, nii kaikki varmaan opiskelis ja vielä ihan innokkaastikin. Mutta kun ei niin ei. Eikhän tämä tästä.
Sitäpaitsi, pokemonina pääsis aina palloon piiloon ku maailma potkis päähän.
-ristamariia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti